Voittajanäyttelyä kohti

Kauhistuin katsellessani kalenteria. Ihan just on jo marraskuu!

Voittajanäyttely on 9.12, eli enää pikkusen päälle kuukausi.

Meidän ensimmäinen näyttely sisätiloissa, ja varmastikin suurin näyttely.
Deimos on meiltä ainoana osallistujana.

Deimos nähdään myös Turussa 19.1.2013 :)
(Siellä pelottava tuomari, petsien mukaan supertarkka ja koiranetin mukaan aika ankara, sinne siis!)

Deimos on edelleen tosi pieni ja pentuisa ulkonäöltään, en meinaa edes uskoa että se on juniori.
Laihtunut sentään on, mutta kroppa on juuri sen näköinen että se tarvisi vähän aikuisempaa mittaa vielä.
Takajalat on huomattavasti etujalkoja pidemmät.

Mätsärissä tuomari sanoi että Deimos peitsaa, muuten olisi ollut "punaisen"(paras väri) arvoinen jos olisi juossut vähän paremmin.
Sain sen vihdoin kuitenkin ravaamaan sen entisen rodeonäytöksen sijaan. Deimoksen mielestä kun kaikkialle täytyy yhä mennä täysillä ja vielä kovempaa.

Tuomareiden neuvot ovat olleet tässä asiassa kultaa.

Deimos ei kuitenkaan aina peitsaa, ehkä kyse on kasvuvaiheesta... 

Luonteessa näkyy jo kypsymistä ja on ottanut jo kovemman, ison pojan asenteen.
Itsevarmuus vaan jatkaa kasvuaan, onneksi.
Olen ehtinyt jo kauhistella itsekseni, että mitä jos Deimoksesta tulee samanlainen kuin Sinister... 

En edes tiedä miten se olisi mahdollista, mutta ei Sinisterkään näyttänyt mitään varotusmerkkejä ennen ensimmäistä näyttelyään. Deimoksella on kuitenkin takanaan monet ihastelut tuomareilta, kehuja super-avoimesta luonteesta, KP ja ROP.

Nyt alkaa taas biotiinin, pellavansiemenöljyn ja kalaöljyjen tankkaaminen ;)
+ Ne raviharjoitukset, kääk.

Hyvinkään mätsäri, 14.10

Näyttelyt eivät ole mikään maailman tärkein asia, mutta onhan se kiva valmistautua kunnolla.
Kunhan luoksepäästävyys toimii niin ollaan tyytyväisiä. 

Jos luoksepäästävyys toimii näyttelyssä, niin ei ole sitten mitään esteitä lähteä harrastuksiin.

En aseta tavoitteita mitenkään korkealle missään asiassa. 

Kuten Sinisterin kanssa kävi, odotukset tipahti aika nopeasti kun pääsi kehään. 

"Pitäähän Sinisterin nyt serti saada kun on Pjotr Deabein poika"
- No, sen sai siitä luokasta Sinisterin velipuoli.
No, aina ei voi voittaa eikä pidäkään ;)

Sinister Porvoossa. Häntä taivaissa, kunnes yhtäkkiä ego tipahtaakin.

Sinisterillä on taas kasa lihasjumeja. Ilmeisesti niskassa ja lantiossa. Ärähtelee kun painelee suoliluiden alueelta ja niskaa... Pikkusen koittanut itse hieroa kun aika kipeä tuo tuntuu olevan, huutaa frisbeetä kiinniottaessa myös. Ei kauheen kivan rakenteinen koira harrastuksiin. Deimos on ihan erimuotoinen eikä sitä koskaan vaivaa mikään jumitus...

Janni tulee taas kasaamaan Sinisteriä perjantain jälkeen :D
Janni on meidän jumala. Jannin hierontahoidon jälkeen koira on kuin uudestisyntynyt :)

Saako sitä silittää? -rage

"Saako silittää?" olisi kiva kysymys ennenkuin ihmiset juoksevat koiran kaulaan tai nostelemaan sitä syliinsä.

On se järkyttävää että jopa isojen rotujen omistajat tulee vielä sörkkimään ja nostelemaan toisten koiria. Varsinkin kun oma koira vihaa ihmisiä, niin miksi jonkun muun koiran pitäisi olla sylissä kannettava?

Omassa lapsuudessani kysyttiin aina ensin lupaa, ja "isojen" koirien(esim. saksanpaimenkoira) omistajia ei edes lähestytty.

Täällä Pohjois-Helsingissä ihmisillä on hienot tavat. Koiraa ottaessani en tiennyt miten ihmiset saattavat yhtäkkiä syöksyä ja napata koirasta kiinni takaa ja nostaa ilmaan. 

Naapurini tytärtä ja heidän shetlanninlammaskoiraansa oli joku mies seurannut kotiovelle, 

koska ei saanut lupaa silittää koiraa mutta halusi silti! 

Kuulemma 20vuotta sitten äidin edellisen koiransa kanssa tälläistä ei tapahtunut.

Toinen naapurimme ei uskalla sanoa ihmisille ei, kun he tunkevat riepottelemaan heidän lapinkoiranpentuaan. Sehän olisi tosi törkeää.

Siis herranjumala, ketkä tässä nyt ovat sitten törkeitä?

Halloween. Sinister on tälläinen kun talo on täynnä vieraita, meteliä, hajuja ja outoja asusteita.
Rennoks vaan ja sammuu syliin kaikessa rauhassa.

Sinister oli kuitenkin ehkä pahimmassa riepotuksessa lähiön koirista pentuna.
On kumma että se on säilynyt kuitenkin toimivana koirana...

Aivan viimekuihin naapurin alkoholisti on sitä koittanut härnätä ja aina sain itse pompata väliin kun koira alkoi stressaantua ja kiehua yli.
"Ei se haittaa jos me vähän leikitään" 

Suomennos: Eli pelottelet koiraa päivittäin kun kävelet kapakasta kotiin?
Nyt kun se ei uskalla enää kiusata Sinisteriä, se alkoi kuulemma sitten kiusata naapurimme vesikoiraa. Kieltoja ei uskonut, ja kesken treenejen. Käytöstavat kunniaan.

Sitten se kaikkitietävä toinen lähijuoppo, Minnako se oli.
"Mä oon ollu koko ikäni koirien kanssa, otan itekin belgin"
Suomennos: Peräpäästä kiinni, koiran riepotus ilmaan niin että pentu kiljuu. Irti ei päästänyt ennen kun uhkasin nyrkillä, aivan kirjaimellisesti.

Juuri viimeeksi tänään joku pikkupoika syöksyi Zeusta kohti pihalta. Onneksi kakaralla on ikää näpsäkät 11viikkoa ja jokin "uhmaikä", niin tämähän napsahti haalarin lahkeeseen kiinni.
Sinisterin kanssahan siinä kävi niin, että raukka oli 7viikkoinen ja juuri meille saapunut, uusi ympäristössään.
(7viikkoa on muuten aika pirun alhainen luovutusikä, saisi nousta 10vko!)
Päivittäin joku pikkulapsi lähtee syöksymään kohti ja saa olla varpaillaan. Vanhemmat ei niitä vahdi, eikä näköjään opetakaan.
...

Yhtenä iltana eräs newfoundlandinkoiran omistaja yritti kännipäissään nostaa Zeuksen syliin ja karjaisin samantien ÄLÄ KOSKE. Sitten selitin että tästä tulee tasan harrastus- ja näyttelykoira, sitä ei pilata harkitsemattomalla koskettelulla kännipäissään heittelemällä ja horjumalla ja roikottamalla.
Nainen ihmetteli sitten että miksi mä haluan näyttelykoiran... Sanoi vieneensä nöffinsä näyttelyyn 3 kertaa mutta se kävi tuomarin päälle.

Kielsi vielä samassa Zeusta rapsuttamasta jalkaansa ja leikkimästä kepillä 

- siinä on kuulemma pöpöjä.

Mikä ihme tuntematon nainen on päättämään mitä toisen pentu tekee ja mitä ei? 

Mitä muut ihmiset ovat opettamaan mitään sääntöjä. 

Meillä koirat kyllä saavat rapsuttaa omia jalkojaan jos kutittaa ja syödä niitä kakkakeppejä niin paljon kun haluavat. Ne eivät raahaudu passiivisina lyhyessä remmissä asfalttilähiössä korttelin ympäri ja odota kokopäivää kotona kun omistaja on kapakassa tappelemassa.
Meillä eletään koiranelämää, kuraa, mutaa, likaa, keppejä, menoa, painia, töitä, lötköttelyä, ruokaa...Sellaisenaan kuin se on.

"Onks toi ihan täysi susikoira vai sekarotunen. Oho, ompas se arka"
- Se on puhdas belgianpaimenkoira, ja sen rodun pohtiminen ei taaskaan tarkoita että sitä koiraa on tultava tutkimaan naamalle se kalja käsissä 4promillen humalassa.

Tänään viimeeksi jonkun miehen piti sitten lääppiä pentua kun Sinister oli lähellä.
Sinister ei arvostanut, vaan juoksi ympärille haukkumaan naama irvessä. 

Se on kumma että vasta sitten uskotaan kun Sinister huutaa naama punaisena. 

Kuinka usein saan jotain vastaväitteitä "Eiku mä osaan kyllä olla koirien kanssa, mä tykkään koirista"
Joo, ymmärrä nyt että sun kehonkielikin on jo niin uhkaava ettei mitään rajaa.

Kerran naapurin "koiraharrastaja" torui Deimosta kun Deimos meni tämän luokse moikkaamaan.
Miksi? Haluanko opettaa koiralleni että ihmis-ystävällisyys on väärin?
Niin pitkään kun olen kannustanut Sinisteriä pitämään ihmisistä ja tervehtimään, niin kukaan ei todellakaan sakota sosiaalista koiraani avoimuudesta. 

Niin että saaketti, pitäkää ne näpit omissa taskuissanne.
Mä oon niin kyllästynyt että aina joku "tietäjä" aikoo leikkiä mun koirien kanssa huitomalla kepillä kohti, tönimällä ja huutamalla.
Hankkikaa itellenne pehmoeläimet tai jotain. Eihän tuntemattomien lapsiakaan napata syliin ja halailla yllättäen kadulla?

Lunta!

Ja pakkasta! Vihdoin!

Tulevaisuuden suunnitelmat päivitetty! ;)

Ennen kun tuo lumi sulaa pois, oli pakko käydä kuvaamassa. Zeus ei ihan taida arvostaa kylmyyttä...

Rehellisen koirankasvatuksen aggre

Jalostuskoirien pääkoppa? Yhdistelmien järkevyys?

Jotkut kasvattajat kertovat suoraan, osa salaa häpeilemättä.

Joskus pitää osata itse katsoa ja penkoa asiat läpi, joskus kasvattaja jopa kaunistelee asiat ostajalle.

"Tällä uroksella on miljoonasata jälkeläistä ja kaikki on 101% täydellisiä kaikessa"

Tangoon tarvitaan kaksi, ja kyllä sitä perimää (ja ensimmäisen 8viikon käytösmalli)tulee emältäkin.

"Tän uroksen kaikki jälkeläiset on tosi vahvoja"

Sitten kuitenkin jokaisessa pentueessa on useampi heikkohermoinen pentu?
No hei, nehän on ihan väärin kasvatettu, ei geeneissä mitään vikaa ole. 

"Vanhemmat pärjänneet näyttelyissä. Näyttöön ja käyttöön"

Kaunis, lupaava ja ehdottoman heikkopäinen, wait what? -> EVA/HYL näyttelystä. 

Hienoa näyttelykasvatusta.
Käyttöön? Koira pyörii ympyrää, syö häntäänsä ja kattelee perhosia.

"Vahvaluonteinen"
Eli se on vietikäs ja teillä on johtajuusongelma, ja sen vietin taaksekin on hyvä yrittää peittää kaikki.

No, kaunistelua on monenlaista...
Itselläni on vietikäs ja omia oikeuksiaan hanakasti puolustava koira, ja sen pääkoppa jatkaa hajoilemistaan. Ei se dominanssi... Ärinä, haukkuminen, murina tai johtajuusyritykset ei tee siitä yhtään 

täysipäisempää vahvaa koiraa.
Toisen mielestä muka vahva, toisen mielestä erittäin heikko ja hermostunut hajotus.

Tunnen myös koiran, jolle on lähes kokonaan opetettu ja kehitetty itseluottamus, mutta senkin pää hajoaa uudessa kuormittavassa tilanteessa. Hyvin se epävarmuus on piilossa.
Hyvin omakin koira sen piilotti pitkään tutussa ympäristössä.

Kaikki on siis hyvin piilotettavissa ja jutut muokattavissa oikein mukavaksi.

Mitä sitten jos pistetään yhteen narttu ja uros, jonka kummankin pennuilla on eroahdistusta?
Sehän on vaan kasvatuksesta kiinni jos niillä puolella pennuista on järkyttävä eroahdistus joka päätyy koiran lopetukseen 1vuotiaana. Täähän johtuu vaan siitä kun ei opetettu olemaan yksin, kauheeta.

Mitä sitten jos koira on paukkuarka, tästä hyvä koira näyttöön ja käyttöön.
- Ja sama koira ei ikinä pääse ampumisesta läpi pk-lajeissa. Hups kummaa kun sama koira estyy elämästä normaalia elämää kun jokaikinen ovenkolahdus säikyttää.

Mitä jos pistetään arka/arkuutta periyttävä ja tosi terävä koira yhteen?
- Pelkopurijat on aina kivoja. Tarpeeksi vahvaluontoisia puremaan pelästyessään. Mitähän se vahvaluontoinen sitten tarkoittaakaan.
Mitä sitten jos se haluaa tappaa kaikki läheltä menevät muut eläimet? Sehän on vaan vahvaluontoinen. 

"Kohtuullisen kova, tasapainoinen"

Tämän saanut koirakin on käytetty luonnetestissä about juuri ja juuri ennen 6v ikää. Kyllä se 6vuotias reagoi vähän eritavalla siellä testissä kuin se 2vuotias.

Itsekin meinasin mennä tähän halpaan ainakaan kun koiraa mietin. Kummasti hermorakenteet ja kovuudet paranee kun koira saa ikää ;)

(Luonnetesti ei todellakaan ole koiran mittari, mutta halusin tuoda tämänkin seikan esille)

"Tää oli pentuna arka"

Ja se piirre pysyy siellä aina, vaikka se oliskin piilossa. Siellä se on aina jossain pohjalla.

Ei se oo ihmekään sit kun yhtenä päivänä se koira saa hysteerisen pelkokohtauksen.

Ikä tuo kaikille järkeä ja varmuutta, mutta kyllä ne kehnot omenat erottaa aika nopeesti.

"Terveitä"

Heti emän ja isän sisaruksilla on hirveä kasa allergioita, mutta onhan se kiva että vanhemmat on terveitä. Kummasti siellä pentueessa kuitenkin alkaa ilmetä allergiaa ja sehän on vain väärästä ruokinnasta johtuvaa ja  katalan omistajan syytä! Ei siellä perimässä mitään oo...!1

Parhaita asioita mitä oon kuullut muutaman kasvattajan suusta:
"Se meni ja puri suoraan meidän lasta"
"Tällä uroksella on tosi monta samanlaista jälkeläistä jotka vaan napsahtelee"
"Se on puhtaasti vaan aggressiivinen"
"Tää on ihan pimee päästään. Pelkää oviakin"

Siinä on sitä munaa sanoa miten asiat oikeesti on. Nousee muuten kunnioitus heti korkeelle.Jos se koira on älyttömän aggressiivinen kaikkea elävää kohtaan, niin eikai se nyt herranjumala siitä muutu yhtäkkiä kivaksi, kiltiksi ja helpoksi koiraksi vaikka kuinka kaunistelisi.

Jos koiran pää ei kestä arjessa, voi kisakentät unohtaa.
Normaalissa elämässä täydellinen koira on erittäin hyvä koira, aktiiviharrastusta kestävä koira on aika pirun jees. Aina kaikki vaan ei tule samassa paketissa.

Monen kasvattajan ja pelkän harrastajankin puheissa missään koirassa tai geeneissä ei ole yhtään mitään vikaa, vaan omistajissa. Koira on aina pilattu, vaikka omistajan edelliset 7koiraa olisivat täysipäisiä.
Vika vaan ei voi olla perimässä, ikinä.
Eikä se pentu koskaan ollut outo, se on aivan normaalia pelätä lattiaa ja naapurin ääniä seinän takaa!!1omg

Omasta mielestäni pelko, arkuus olisi varmasti isoin asia mitä saisi karsia jalostuksesta.
Mieluusti itse valitsisin pelkästään aggressiivisen koiran, kuin pelkoaggressiivisen.

"Kymmenen maan muotovalio"
- Rakennekin on sen muotonen että fyysisempi harrastus kuormittaa koiraa niin jumiin että hieroja antaa jokakerta -50% paljousalennuksen. Ai, mitenniin pentujen selkänikamissa on vikaa? Omistajan vika kun pentu on rymynnyt miten sattuu!

Joo. On omistajissakin vikaa, joissain paljonkin, mutta kun monessa pentueessa ja pentuesisaruksessa löytyy samaa vikaa, tai vanhemmilla on sama vika, mitä voi enää epäillä...
Tälläisiä ratkotaan käräjäoikeudessakin, eikä kasvattajan ylpeys myönnä että ehkä siellä omassa kasvatuksessa on enemmänkin niitä E/E-lonkkia.

Odotan sitä päivää kun joku syyttää pennun omistajaa pennun kivesviasta.
"Mitäs et syöttänyt tarpeeksi E-vitamiinia sille!"
...

Tämän teksin vihaisen sävyn inspiroi Johanna Tukiaisen musiikki. Ei ollut tarkoitukseni.

Pikkukoira ei ole helppo koira

Pieni ei automaattisesti tarkoita helppoa ja mukavaa.

Pörröinen ei tarkoita halinallea.

Pieni ja pörröinen voi olla elämäsi aikapommi.

Liian monesti törmää pikkukoiriin, jotka eivät ole alkuunkaan hallinnassa.
Mutta eihän se haittaa jos ne puree, nehän on pieniä?
"Otetaan tollanen mäyräkoira, se on pieni helppo söpö makkara"

Mäyräkoira, wikipedia:
"Se on useimmiten hyvin itsepäinen. Sen metsästysvietti on selvä, myös vahtimisvietti on voimakas. Mäyräkoirat ovat tunnettuja suuren koiran luonteestaan. Se ei helpolla luovu saavuttamistaan oikeuksista tulla esimerkiksi sohvalle"

Pieni ja suloinen? Kyllä, toki.
Mutta erittäin haastava.

Entäs Welsh corgi? 

Sehän on niin kiva kans lihottaa hirveäksi punkeroksi kun se on söpöä.
Söpö helppo koira vaikkapa lapsiperheeseen?

Lainaus keskustelupalstalta:
"Meillä oli. Eli 15-vuotiaaksi. Iso koira pienen koiran kropassa. Jääräpäinen räksyttäjä, pomottaja. Pudotti paljon karvaa ja aluskarvaa. Näykki lapsia nilkoista.

Mutta: kunnolla koulutettuna aivan ihana koira."

Juuri tänään yöllä tapasin hallitsemattoman corgin ja tämä syöksyi Sinisterin naamalle hampaat irvessä äristen kun tämä heilutti häntää 1-2metrin päässä ja koitti kutsua leikkiin.
Deimos oli ihan kamala, ei mitään toivoa seurasta.
10vko Pennullekin piti rähistä.
Silti omistajat hyssyttelivät tätä ja häätivät Sinisteriä kauemmaksi käsillä huitoen. Sinister seisoi metrin päässä ja iloisena heilutteli häntää corgitytölle - Siis ihan kamalaa!1
Sitten kun Sinister ei tykännyt kasvoja kohti huitomisesta pimeässä ja alkoi haukkua, niin omistaja sanoi heti "Okei sorisori, uskotaan" Öö.

Valkoinen länsiylämaanterrieri?
Liian monta westietä on tullut tappelemaan koirapuistossa meidän kanssa. Paras esimerkki oli 11kk westie-uros, joka kävi Sinisterin kasvoihin kiinni. Sinister vastasi ja minä olin heti irrottamassa koiria toisistaan. Westien omistaja seisoi tumput suorina suu auki, sitten alkoi hössöttää, sitten vaihtoi puolta puistossa.
Ei se puolen vaihtaminen auta, jos oma koira yrittää käydä kaikkien naamaan kiinni. Joukossa on aina vähintään yksi uros joka vastaa haasteeseen.

Jackrusselinterrieri?
Näissä on tulta. Tutustuin rotuun Sinisterin kasvattajalla, ja nämä pikkuiset pitivät oikein mainiosti puolensa belgianpaimenkoiria vastaan. Aktiivisia otuksia, joilla kuuluu olla viettiä.
No, tämä rotu on monen valinta "joku pieni" "ensikoira"
Tottakai ensikoirien omistajissa on paljon hyviä, mutta myös niitä aivan kahjoja.
Kadullani asuukin tälläinen pariskunta, joka nostaa russelinsa aina syliin nähdessä toisen koiran. Jos toinen koira pääsee liian lähelle kun koira on maassa - nostaa omistaja koiran hihnasta ja roikottaa kuin hirsipuussa - koira huutaen ja kuristuen.
Koirapuistossakin tämä käy hihnassa, ja taas roikutetaan kun joku koira tulee lähelle. Monesti päätynyt mm.faaraokoiran saaliiksi juuri kuristuksen ja saaliilta kuullostavan kirkumisen takia.

"Se pelkää isoja koiria"
No ei pelkäisi jos olisit antanut sen olla isojen kanssa pienestä asti. Hyssyttely ei pelasta maailmaa.

Miksi aina terrieri? Niissä on kipinää, luonnetta. Pienikin koira vaatii rajat ja koulutuksen.
Paras kuulemani väite on "terrieriä ei voi kouluttaa"
Bullterrierikin on terrieri. Ei sitäkään voi jättää kouluttamatta koska se on terrieri!?

Miettikää nyt niitä rotuja muunkin kun koon perusteella. 

Alkuperäinen käyttötarkoitus? 

- Jos haluat laiskan möllökoiran, ei kannata ottaa metsästyskoiraa.
Jos vietät kaikki päiväsi poissa kotoa ja vapaa-aika menee kavereiden kanssa ryyppäämiseen, en suosittele koiraa ollenkaan, vielä vähemmän laumakeskeistä paimenkoiraa.

Lapsiperheenkoira?
- Tiukasti koulutettuna ja tapakasvatettuna mikä vain. Mutta "lapsille hankittuna" ei mikään.
Itse en ottaisi belgianpaimenkoiraa, chihuahuaa tai yllämainittuja terrierityyppejä lapsiperheeseen. 

Jos haluat sähäkän, ärhäkän tai jopa aggressiivisen koiran, hanki sellainen.
Jos haluat lempeän kaikkienkaverin, etsi sellainen rotu ja hanki sellainen.
Älä yritä muokata päinvastaisesta rodusta täysin erilaista koiraa.

Päivämme kuvina

Koirien kanssa mennessä kamera ei kerrassaan pysy mukana, ja kaikkeen tuntuu tarvivan ulkopuolisen kuvaajan. No, sain perusjutut aikaiseksi ;)

Päivämme kuvina.
Joskus mukaan mahtuu reilusti frisbeetä, usein tottisjuttuja tai muita harrastuksia, 

mutta arkipäivä menee suunnilleen näin.

Aamulla käydään (kapinallis)pissalla.

Sinisterin taidonnäyte.

Deimos pikkupoikapissii edelleen ;)

 Sit on hetki aikaa poseerata raajat vinossa mammalle.

 Painitaan!

 Riehutaan!

Ärrr!

 ♥

Pissalenkiltä kotiinpäin, ja johan se kunnon vesisade iskee...

"Hyi jotain vettä"

Kylpytakkisankari kuivattelee.

Ruokaa, jee!

 Ruoan valmistus, miljoona purkkia, kananmunia ja piimä.

 (Naudan)sydäntä sekaan. 

Pellavansiemenöljyä, kalanmaksaöljyä, maitohappobakteerit, merilevää, puunkuoripulveria 

ja sitten vielä Dorwest Herbs Easy green värjää kaiken vihreäksi.

Biotiinitabletit ja valkosipuli-kreikanhernetabletit päällä.

Namnam, jopa Sinister tyhjentää kupin. Puunkuoripulveri lisää mukavasti nirson ruokahalua meillä.

 Porsaan kylkiluut saa metsästää kongista. Ovat niin helppoja syödä että pitää lisätä vähän haastetta.

 Kun ruoan on metsästänyt ihan itse, sen arvokin nousee. 

Kaverillekin voi silloin vähän murista, tuumii Deimos.

 Ruoan jälkeen puhdistetaan hampaat ydinluuta raastamalla.

Pissalenkin ja ruoan jälkeen yleensä nukutaan monta tuntia kun "iskä" on lähtenyt töihin... Ruoansulatus hoituu samalla, eivätkä koirat riehu täydellä vatsalla.

Lepo on meillä todella isossa tärkeässä roolissa. 

Uni ehkäisee mielenterveysongelmia, helpottaa stressiä sekä lihakset kasvaa levossa. 

Sinisterin taidonnäyte todellisesta laiskottelusta. Lempparipaikka nukkua on mamman vieressä ;)

Ruokalepoa pitäisi koiralla olla vähintään 2-3tuntia ja mielelläni venytänkin sen 5tuntiin.

 Kun herätään, Deimos vahtii ikkunasta. Sääkin on upea!

 Pihalla on uhkaavia mummeleita.

Painitaaks?

...Vai lähetäänkö jo ulos?

Harvoin ja vain hetken paistaa aurinko, syysilmat ovat mitä ovat.

Pojat ottaa skabaa pidemmänkin tovin...

 Ei kehumista... Sentään sada vettä.
Pojat vyöhön kiinni ja ~2km juoksulenkille. Kädet mukavasti vapaana ja hauskaa on.

Suorastaan kakkahauskaa. Koiranomistajan ilot!

Kakat on mukava kerätä pinkkiin kuvioituun pussiin.

Lenkin jälkeen kuivatellaan jälleen hetki, ja sitten on vuorossa hoitotoimenpiteet.
Meilläpäin on kuvottava määrä lasinsiruja ympäriinsä, ja anturatarkistus on jokapäiväinen juttu.

 Anturat ovat kuitenkin puhtaat ja ehjät, joten tassuvahataan vaurioiden ehkäisemiseksi.

 Laitan kummallekin monta kerrosta tassuvahaa, joka kovettaa anturan pintaan kovan suojan.

Kas näin! Suojaa muuten lasinsiruiltakin reilummin laitettuna! Vauriot eivät ole isot enää.
Viimejouluna Sinisteriltä rikkoutui kokonainen varvas suureen lasinsiruun lumen alla ja kyllä oli kipeä sekä vaikeahoitoinen. Maxim tassuvaha pelastaa monelta pahalta nykyään.

 Kynsien tarkastus ja leikkaaminen. 

Lyhennys 2-3kertaa viikossa, riippuen kuinka paljon biotiinia ovat saaneet.

 Ihon ja turkin tarkastus ja hoito. Tarkistetaan ettei ihossa ole näppylöitä, hilsettä, tai ettei koiran iho haise.
Kammataan läpikotaisin, ja se on koirien mielestä ihanaa!

... Kissan mielestä ihan tyhmää, koska häntä täytyy suosia jonkun ihan tyhmän Sinisterin yli :(

 "Kanan makuista hammastahnaa? Ihan tosi, anna mä maistan!"

"Tosi hyvää!"

Sitten harjataan!

Tarkistan myös sukuelimet päivittäin. 

Koirien kivessyöpä on aivan liian yleistä ja pienikin muutos on iso kiire eläinlääkäriin. 

Kaikenlaiset eturauhasvaivat piinaavat nuoriakin uroskoiria. Täytyy olla tarkkana.

Sitten lisää lepoa iltaa varten.

Mamman vieressä on tietenkin tosi mukavaa ja näin taittuu päivä, ilta ja toinenkin.

"Tuleeks iskä kohta jo kotiin?"

Illalla pojat tietääkin monelta odotetaan ikkunassa + kuolataan siihen hienoja kiina-henkisiä kuvioita.

"Kato, tuolla on joku!"

Sinister käy myös mielellään torkkumassa parvekkeella kun tulee kuuma.

Sitten tulee päivän paras juttu...

 Pyöräilemään!

"Mennän jo, mennään jo!"

Yöllä on mukava liikuskella, koirille ei tule kuuma eikä siellä pahemmin ole ruuhkaakaan.
Kun me mennään pyörällä niin alta pois! Saataisiin varmaan katujyrämaine jos mentäisi päiväsaikaan pyörällä kummankin koiran voimin. Deimoshan on myös sitä mieltä että kaikialle mennään täysiä ja rytinällä päin.