sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Give yourself the chance to do it all

Käytiin Helsingin kansainvälisessä näyttelyssä 23.5 lauantaina. Tuomarina oli tiukasta linjastaan jopa kuuluisa Leila Kärkäs. Deimos tarvitsee vielä 2 CACIBia eri maista saadakseen C.I.E -arvon, joten päätin lähteä kokeilemaan onnea.
Deimoksella on siis 3 cacibia Bulgariasta.
Harmikseni Deimos on ehtinyt tiputtaa ruuhkaturkkiaan jo useamman viikon, yhyy.

Kansainvälisissä näyttelyissä on tunnetusti erittäin kova taso, erityisesti Suomessa kaikki osallistujat ovat erittäin kovatasoisia.
Ditan kasvattajat olivat Suomessa, joten siksi olin päättänyt ilmoittaa Ditankin.
Arvelin jo Ditan uran olevan ohi kuluneiden (Omaan silmään ne ei ole kyllä ongelma) kulmureiden takia, mutta pitihän sitä nyt saada kasvattajat ja kasvatti yhteen 
Kasvattajat ihmettelivät Ditan kokoa, kuulemma paljon isompi kuin heillä oleva täys-sisko. Ja paljon vilkkaampi kaikkien kaveri. Kuulemma hyvin onnellinen koira :D

Arvostelut:
Deimos: 
Hyvät mittasuhteet omaava uros. Hyvät pään linjat. Hieman syvälle sijoittuneet silmät. Hyväasentoiset, hieman kookkaat korvat. Olkavarsi saisi olla viistompi. Hyvä takaosa ja luusto. Hieman kapea rintakehä. Riittävä eturinta. Liikkeessä saisi olla enemmän voimaa. Etuliike epävakaa. Hyvä karva, väri ja käytös.

VAL-ERI2, SA, PU2, VARA-CACIB!

Hävittiin todellakin parhaista parhaalle, joten ei harmita yhtään!
Kiitos Susan loistavasta handlauksesta!
Dita:
Hyvät mittasuhteet omaava narttu, jolla hyvä pään pituus. Tummat, mutta hieman syvälle sijoittuneet silmät. Hyvämuotoiset hieman pitkät korvat.
Alakulmahampaat melko tiukka-asentoiset ja kuluneet ??? mittaisiksi(kehäsihteeri häh?)
Hyvä kaula ja ylälinja. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä takaosa ja luusto. Hyvä rintakehä. Liikkuu melko lyhyellä askeleella ja etuliike hieman epätäsmällinen. Hyvä karvan laatu, miellyttävä käytös.
AVO-EH1

Palkinnoista välittämättä - Hyväluonteinen koira on aina se todellinen voitto 
Hyvä koira on hyvä koira, vaikka voissa paistaisi.
Deimoksellakin oli vuoden tauko kun koiralla sekä omistajalla oli kiinnostus lopahtanut, mutta nyt taas heilui häntä tuomarille iloisesti, mukava paluu siis.
Hyvillä mielin jatketaan, vaikka Dita tuskin tulee koskaan enää menestymään kulmureiden takia. Mutta onhan sillä yksi VSP ja SERT jo tallessa, joten riittänee hyvin.
Lahti 01/2015
Näyttelykuvia odotellen! Kiitos kaikille!

perjantai 22. toukokuuta 2015

You are the roar of a lion

Finding the will for victory

Parhaita uutisia!
Ditan (Traxa's Falling For You) lonkat A/A ja kyynärät 0/0! JES!
Kyllä muuten myös kasvattaja tanssi ilosta ja saattoi ilon kyyneleetkin valahtaa.
Ihana likka! Tuo tilava rintakehäkin on rakkautta... 

Tässä vielä kännykkäversiot luustokuvista:
Ditan sulhanen on lyöty lukkoon jo kauaaaan aikaa sitten, ja luustokuvat sen vahvistivat, stay tuned ;)

Deimoksen ja Myyn vauvat ovat huomenna 3vko vanhoja, kylläpä se aika menee!
Pennut ovat selkeästi myös oppineet elämän tärkeimmän taidon: Sisarusten kiusaamisen.

Huomenna on näyttelypäivä! Edellisestä ehtinyt jo hurahtaa melkein puolivuotta!
Deimoksen edellisestä osallistumisesta muutamaa päivää vaille(1.6.2014) 1vuosi!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Koiraan sitoutuminen

Hurjapäät -blogin ihana ja fiksu Sara kirjoitti puhuttelevan tekstin pennun hankinnasta.
Nämä asiat tulevat ajankohtaiseksi erityisesti kesäisin, kun pentuja tuntuu tulevan kaikkialta.

Kuva: Kennel Kadotetun (pentu Myy x Deimos)
Kesäpentuja, paljon paljon pentuja! Pennunkatsojia riittää!
Mutta mitä pennun hankkiminen tuo tullessaan?

Viimeisen viikon aikana olen joutunut itsekin sen kahteen kertaan sanomaan muille ihmisille:
Kun olen koirani hankkinut, olen lupautunut sitoutumaan niihin 100% niiden koko loppuelämäksi.
Olen nämä eläimet ottanut, olen luvannut kasvattajille tehdä 100% ja enemmän eläinteni hyvinvoinnin eteen, seuraavat jopa 15vuotta.
Eikä ole ihmeellistä jos belggarit elävät vielä 17vuotiainakin.

Jokainen kasvattaja etsii kasvateilleen loppuelämän kotia.

Muutama viikko sitten törmäsin taas yhteen koiran myynti-ilmoitukseen, jossa vanha koira etsi uutta kotia, sillä sille ei enää "ollut tilaa" kun omistaja aloitti uuden parisuhteen.
Koira oli haettava, tai se menisi piikille.
Hei valoja päälle!

Kuva: Kennel Kadotetun (pentu Myy x Deimos)
Mä olen ollut samassa tilanteessa että se uusi suhde, uusi elämäntilanne alkaa. Ensin avioero, jossa kaikki eläimet tottakai jäivät mulle, koska ovat mun hankkimia ja mun nimissä. (Tottakai ns. yhteishuoltajuus, koirat ovat joskus hoidossa ex-miehellä ja käy usein moikkaamassa koiria)
Sitten tapasin nykyisen kihlattuni - joka on allerginen kaikille eläimille ja pahasti.

Alusta saakka kerroin nykyiselle kihlatulle, että mulla on sitten puolikas eläintarha täällä, että on hänen valintansa lähteekö yrittämään siedätystä vai ei, koska eläimet ovat täällä pysyäkseen.
No, lähdettiin yrittämään ja siedätys toi halutut tulokset vuoden jälkeen.
Uusimmassa Koiramme-lehdessä on artikkeli, miten Ruotsissa lainsäädännön mukaan koiran yksinolo ei saa ylittää 6tuntia yhtäjaksoisesti.
Kun eläimen hankkii, on sille oltava aikaa. Ihmisellä on työt, kaverit, harrastukset, menot, mutta koiralle Sinä olet kaikki, sen koko elämä.

Tämä tarkoittaa erityisesti nuoren ihmisen elämässä sitä, ettei niille supermahtaville dokausreissuille noinvain lähdetäkkään, ellet saa koiralle hoitopaikkaa/hoitajaa.
Tottakai voit istua vaikka 4tuntia kavereiden kanssa terassilla, mutta takaisintullessa et voi olla siinä kunnossa ettet saa vietyä koiraasi ulos tai ruokittua sitä.
Tai yksinkertaisesti et voi budjetoida koko lopputiliäsi siihen että bailaat kavereiden kanssa, vaan sulla on oltava budjetti siihen että pääset hätätapauksessa eläinlääkäriin.

Itsekin olen saanut osakseni ihmettelyä, miten en voi lähteä Suomen toiselle puolelle päivän varoitusajalla ystävien tupaantuliaisia/synttäreitä/yms juhlimaan.
Ei voi ymmärtää, miksi niitä koiria ei voi heittää hoitoon? Eikö ne pärjää muka yksin kotona?
Haloo nyt, valot päälle taas.


Se koira on pentuna todella söpö pieni ja on ihanaa shoppailla kaikkea pentusälää, mutta kaikki se pentusälä pantoineen, leluineen ja ruokineen jää pieneksi iloksi.
Koira kasvaa, erittäin paljon ja kovaa vauhtia lähtötilanteeseen verrattuna. Koira on suuri vastuu, se pienikin koira.

Koira on koko perheen yhteinen vastuu, vaikka se olisi pienenpieni "helppo" chihuahuan pentu.
Pahimmillaan olen nähnyt juuri tutun chihuahuan hoidon jätettynä alle kouluikäisten lasten vastuulle, ja eräänä päivänä samat lapset kantoivatkin silmieni edessä kuolleen chihuahuan kotiin.
Joten se, kuka hoitaa koirat ja miten, ei ole todellakaan yhdentekevää.

Se pentuarki kestää harmittavan pienen ajan koko koiran elämästä. Pian se 5kg nyytti onkin 35kg aikuinen oman arvonsa tietävä herras/rouvaskoira.
Jättirodutkin ovat joskus pieniä, söpöjä ja ruttuisia. Vaan pystytkö hallitsemaan saman koiran kun sen paino on huimat 100kg (esim kaukasiankoirat, tiibetinmastiffit yms, jotka pentuna näyttävät lähinnä lelunalleilta)?

Kerran sylikoira...
 Aina sylikoira...
Sinister 

On vuotiset rokotukset, on ehkä öinen yllätysripuli lattialla, joskus oksennukset sängyssä, syödyt sukat ja matot, haukkumisesta hermostuneet naapurit, kurakelit, suolistotulehdukset, nivelrikot, epilepsiat yms sairaudet ja yllätykset. Junissa maksat 5e/koira jos matkustat pidemmälle, kolmen koiran kanssa siis 15e lisämaksuja. Minne koira hoitoon jos ei mukaan?  
Ostat koiran hintaan 0-10 000e, käytät ehkä eläinlääkärissä moninkertaisesti samat summat. 
Jonain päivänä joudut tekemään myös raskaita päätöksiä...
- Oletko valmis?

lauantai 16. toukokuuta 2015

Suolisto-ongelmaisen elämää

Toivottavasti tästä on apua jollekin laihan/kuihtuvan/voimattoman/vatsaongelmaisen koiran kanssa.
Esittelyssä siis Zeukin ruokavalio, jolla se on vihdoin saanut pienet lihakset ja painoa 500g/7vrk.

Zeus sairastui siis jälleen 30.1.2015, pahemmin kuin olisin voinut kuvitella. Olihan Zeuksella noita sairastelujaksoja, muttei usein näin pahaa.
Veristä limaoksennusta ympäri asuntoa non-stoppina, lisäksi ulkona lumihangessa useaan kertaan tummaa veristä täysin nestemäistä ulostetta. Rehellisesti sanottuna en nähnyt siinä mitään muuta kuin verta.

Sairaalassa 4.2.2015

26.2.2013 (6kk iässä)
Tällainen lääkekasa 2013. Nykyään siinä on ohessa ollut Tylosin tart ja Oriprim.

Palataas tähän päivään...
Zeus on nyt täysin lääkkeetön, ei edes närästyslääkkeitä. 
Olen ottanyt yhteyttä ravistemusterapeuttiin asian ohelta, ja on hyväksyttänyt tämän ruokavalion.

1.annos:
Taste of the wild, Pacific Stream Puppy.
Proteiinit yksin kalasta, joka on ollut turvallinen vatsalle. Myös Orijenin adult (kanapohjainen) sopii.
Alunperin Zeus söi 1,5kg annosta, mutta nyt olen pienentänyt tähän. 635g.
Nappulat on liotettu vedessä, jossa on piimää. Lisäksi laitan maitorahkaa ja raejuustoa.
Jos Zeuksella on oksentelupäivä, maitorahka on lopettanut oksentelun mukavasti.
K-menun maitorahkalla oli hintaa 1,19e/500g.
Piimä saman hintainen/litra. Raejuustopaketti 2e.
Lisäravinteista olen valinnut nämä ja olen täysin myyty. Täysin tämän Sinkkikelaatin hurmiossa erityisesti.
BE-vitamiiniliuos treenaavalle koiralle, jolla on lihakset kovassa työssä. Tai juuri sairaudesta toipuvalle.
Sinkki bioplex 20%, erikoishiiva 80%
Laitan jauheen nappuloihin likoamaan mukaan.
Tämän syöttämisen jälkeen Zeuksella alkoi vihdoin ekaa kertaa kuukausiin nousta paino. Lisäksi muutkin koirani saavat tätä ja niillä on aivan ihanat turkit! Vatsatkin tosi hyvät!

Annos 2.
Puuro. Kaurapuuro tai tällainen monivilja.
Kaura ei sovi kuulemani mukaan aina ainakaan collie-rotuisille, mutta tässä voi valikoida minkälaisen haluaa, tattaria, ohraa, vaikka porkkanasosetta jos tuntuu.
 Nestepitoinen, limaiseksi keitetty puuro. Tai mikrossa käytetty. 
Suojaa suoliston pintaa ja antaa nestettä.

Annos 3.
Kalkkuna, kennelrehun luuton kalkkuna. 
Tämä on ollut myös kissojen ruokinnassa ihan ykkönen.


Kolmanteen annokseen voivat kuuluvat myös keitetyt kananmunat, mutta yleensä ne menevät iltapalana 4.annoksena.
Kananmunan koira pystyy hyödyntämään yli 90% ja onkin erinomainen proteiinin ja rasvan lähde.

Näin meillä on edetty. Hitaasti mutta varmasti :)

torstai 14. toukokuuta 2015

Unelmien koira? Miten?

Moni kakku päältä kaunis? Moni koira paperilla terve, tai paperilla sairas.
Mitä pitää katsoa koiraa hankkiessa? Mihin pyritään?
Mikä on sitten kokonaiskuva?

Nykyään koiran pitää olla: Erittäin hyväluonteinen, yhteiskuntakelpoinen, vahvahermoinen, kova mutta kuitenkin tarpeeksi pehmeä, terve lonkista, selästä, kyynäristä, polvista, silmistä ja sydämestä, tykki kisakentillä, vietikäs, energinen, kaunis niin että näyttelytitteleitä ropisee, lapsirakas, pieneläinrakas, ystävällinen, hyvä puruissa, sopivasti terävä, puolustaa tarvittaessa, rauhallinen, vahtiviettnen, reaktiivinen, neutraali... etc mitä näitä nyt on - Kaikki samassa paketissa.
Onko sellaista koiraa olemassa? Ei.

Joskus ihan aloittelevana koiraharrastajana ilman kokemusta eri sukulinjojen koirista, koirat olivat tosiaan sitä mitä kuvissa ja sitä mitä KoiraNet sanoi. Tavoiteltiin A/A lonkkia ja 0/0 kyynäriä ja hienon näköistä luonnetestiä pistein 200+++ ja käyttötuloksia.
Onhan se hienon näköistä paperilla. Vaan onko se kaikki, mihin kiinnittää huomiota?


Kuitenkin nyt katson omia koiriani, menneitä ja nykyisiä paperilla ja sitten kotona näen koko totuuden.

Deimos on paperilla kyynäriltään "sairas", samoin Sinister.
Zeus on paperilla priimaterve.
Kuitenkin totuus kaikesta on se, että koko porukasta vain se 100% tervenivelinen Zeus harrastaa mysteeriontumista pienenkin rasituksen jälkeen. Tästä priimaterveestä koirasta ei löydy vikaa, vaikkakin se oksentaa verta ja elimistö ei kestä mitään. Kokonaisuudessaan tähän koiraan on mennyt eläinlääkärikuluina kevyesti yli 1300euroa, puhumattakaan koirahierojista, fyssareista, ravintoterapeuteista, erikoisruokavalioista ja valvotuista epätoivoisista öistä.

Sensijaan vanhempi "kyynärvikainen" kaksikko Deimos&Sinister on elänyt tervettä elämää.
Paperillahan kumpikaan ei näytä huippukoirilta, mutta oikeassa elämässä sitäkin paremmilta.

Kaikista vähiten on sairastanut Deimos - Ei koskaan mitään, paitsi syötyään opiaatteja myrkkysyötistä Hakunilassa 2014.
Tänään käytiin eläinlääkärissä perusrokotuksella, hampaat erinomaiset, hyvä lihaskunto joskin saa vielä vähän hankkia läskiä. Paino viimekertaisesta +2,5kg.


Sen superhienon koiran takana voi olla silmätulehduksia, PEVISA:san ulkopuolisia silmäsairauksia joita ei ole listattu, mysteeriontumista, kroonisia suolistotulehduksia, gastriittia, lukuisia määriä kasvaimia lähisuvussa, purentavikoja, allergioita, pahaa arkuutta yms.
Niistä mikään ei näy virallisissa dokumenteissä, paitsi radikaalimpi arkuus luonnetestissä.

Ennen katsoin koiraa hyvin suppeasti, onhan sillä hyvät PEVISA:n mukaiset tulokset ja käyttötuloksia ja näyttelyssäkin pärjännyt.
Karu totuus on todellakin se, että se päällipuolinen terveys on vain pieni kärpäsenkakka kokonaisuudessa.
Koko koiran suku painaa kaikessa, ei pelkästään se että sulla on se uros x, joka on mahtava. Jos puoli muuta sukua on sairaita, ei siinä ole järkeä.

Entäs ohjaajan merkitys? Mitä se koira on alunperin, mitä siitä koirasta on hyvällä koulutuksella koulutettu piiloon? Mitä pilattu huonoissa käsissä? Esim kodinvaihtajakoira, jonka menneistä ei saa vastausta, mitä siellä on tapahtunut?
Tai se nuorena lopetettu/kuollut sisarus, mitä sen elämä olisi paljastanut?


Nyt jos koskaan mietin näitä.
Mutta faktahan vaan on se että mitä tahansa teet, joku on asiasta erimieltä ja sen kuulee aina.
Se missä toinen menee riman ali silmäsairauksien kanssa, toinen tekee sen epilepsian kohdalla. Joku joustaa nivelten terveydestä, jotkut luonteesta.
Jokainen kasvattaja tavoittelee jotain yhdistelmillään, toisilla se on ulkonäkö, toisilla käyttöpuoli. Toinen haluaa kasvateilleen reilusti terävyyttä, toinen päinvastoin.

Mikään ei ole niin yksiselitteistäkään. Se 50 tervettä jälkeläistä jättänyt uros voikin tuottaa seuraavaksi sen epilepsiaa sairastavan jälkeläisen. Tai ne niveliltään priimaterveet vanhemmat voivat yhtäkkiä jättää E/E-lonkkaisen, eikä syytä ehkä koskaan tiedetä.
Maalaisjärjellä kuitenkin niin, ettei yhdistetä kahta sukua, joissa on samat ongelmat. Jos esim suvussa A on suurena riskinä/liippaa läheltä epilepsia, siihen pyritään yhdistämään suku B, jossa riski on minimaalinen.

Miten esimerkiksi käyttäisin Deimosta jalostukseen? Ensin tiedostaisin virheet, mitä halutaan parantaa?
- Deimoksella on ahdas rintakehä, joten sitä kompensoitaisiin parilla, jolla on tilava rintakehä.
- Deimos on myös pienikokoinen, joten vaimoke saa olla isohko.
- Deimoksella ei ole parhaat mahdolliset nivelet, joten kumppanilta vaaditaan priimat.
- Deimoksella on todella heikot kulmaukset ja lyhyt runko, ja siksi haluan vaimokkeiden olevan mieluusti hyvin kulmautuneita ja pidempiä rakenteeltaan.
- Luonteen osalta Deimos voi olla jonkun mieleen häiritsevän vilkas, joten siihen sopii vastapainoksi rauhallinen narttu.
- Terveysriskeinä vatsasyöpä on surullisen yleinen, mutta pyrkisin valikoimaan sen mukaan että vatsasyöpäriskit kiertäisivät mahdollisimman kaukaa.
- Deimoksella ei ole käyttötuloksia, joten vastapainoksi olisi hyvä jos toisella osapuolella olisi.

Tasapaino kaikessa?

Muutama on varmaa:
Omasta kasvatuksestaan pitää kantaa elinikäinen vastuu. Kasvattajan vastuu ei pääty siihen kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa.
Myöskään omistajan vastuu ei pääty kun se koira on saatu about yhteiskuntakelpoiseksi - se vaatii ylläpitoa. Parhaatkin taidot elämässä ruostuvat jos niitä ei ylläpidä.
Jokainen kasvattaja varmasti myös pyrkii luomaan tuloksen, koiran, jollaisen itse haluaisi ja josta voi olla ylpeä. Ja päinvastoin, pyrkii välttämään sellaisia murhenäytelmiä joita ei itse haluaisi katsoa seuraavaa yli 10vuotta.

Kokemus opettaa, ihan kaikessa mitä elämä tarjoaa. Kaikkea saa ja pitääkin vähän kyseenalaistaa, mutta omaan juttuunsa pitää uskoa.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Belgivauvoja 1vrk

*Varoitus, vauvabelgikuvia*

Tässä he ovat! Kadotetun A-pentue
Pitkän kihlauksen viisikko! 3tyttöä ja 2poikaa!
Kuten odotettiinkin, sekä harmaita että punaisia tuli. 
Ihana tuo sinipantaisen pojan väritys, tulee tumma harmaa.

Kaunis Myy-äiti on hoitanut vauvansa erinomaisesti 

Myös Deimos-isä oli synnytyspäivänä kovin väsynyt, ikäänkuin olisi ollut hengessä mukana ;)
Deimoksen pentueet ovat nyt syntyneet siis 2.7 ja 2.5, eli tokan päivän lapsia jo pari pentuetta.
Pentukuvia siis jatkossakin satelee tänne, koittakaa kestää!


...Muistatteko tämän hieman hassun näköisen belgivauvan?
... Samainen belgivauva on menossa tänään, 2vuotiaana nuorena kaunottarena, 
luustokuvauksiin! 
Tarkalleen 4tunnin kuluttua se vihdoin tapahtuu. Olen kaksi kertaa jo sopinut luustokuvaukset Ditalle, mutta kummallakin kerralla on tullut maailmanlopun merkit esteeksi - Ei tänään!
2vuotta tätä on nyt sitten jännitetty. Toivottavasti saadaan taas A/A 0/0 mukaan.

Toivottakaa onnea!