I carry the gift that I have been blessed with

The thing I treasure most in life cannot be taken away

Kun multa kysyttiin, miksi mä oon valinnut koiraharrastuksen, miksi juuri tämä elämäntapa?

Vastasin; "En tiedä, täytyy varmaan olla ihan hullu että tähän lähtee"

Mut ne on ne hetket ku oot itkenyt verta ja lähes hikoillutkin verta... Ja sit sä onnistut.
Mä oon meinannu luovuttaa lopullisesti, viimevuonna. Mut sekä mikä sai mut jatkamaan, oli Deimoksen kasvattajan ja koko Van de Pillendijk -perheen sanat: "Me ollaan ylpeitä teistä ja teidän saavutuksista"
Törmäsin noihin muistoihin juuri yöllä ja ehkä silloin tajusin, millainen matka on tullut jo kuljettua.

(c)Dina J

Haaveilin valiokoirasta, joku kiva titteli ois kiva. Deimos oli 2vuotta ja 3kk vanha kun sillä oli 9titteliä, 3 CACIBia ja muutama BIS-sijoitus. Sehän oli silloin ihan törkeen nuori. 

Meinasin yrittää C.I.E -arvoa ennen kun Deimos täyttää 4v, mutta näyttäisi jäävän vielä. Deimoshan on nyt siis 3,5vuotias.

Seuraavaksi koin Deimoksen pentujen (Kennel Mind Breakers ja Kadotetun) syntymät. Mahtava tunne nähdä kun mahtavan luonteinen koira periyttää samaa luonnetta(ja turkkia...!) eteenpäin.
Tänävuonna onkin Deimoksen 1.pentueen näyttelydebyytti ja luustokuvat.

Deimoksen tytär Mind Breakers Bad To The Bone 11kk

Kadotetun A-pentuja:

Kävinkin katsomassa näitä pentusia tiistaina (5,5vko), oikein hyväluonteisia koiranalkuja!

Yksi onnistumisen tunne oli Ditan VSP ensimmäisessä näyttelyssään. Toinen Dita-momentti oli priimat luustotulokset. Olin niin pitkään etsinyt narttua, jolla olisi erinomainen luonne ja kaikki kohdillaan - Ja siinä se nyt on, pala unelmaa ♥

(c)Dina J

(c)Dina J

Aina ei oo helppoa, mut periks ei anneta!