Do it for the love

Motivaatio karkuteillä, löytöpalkkio.

Meillä ei oo tehty oikeestaan yhtään mitään. Multa itseltäni poistettiin osa vasemmasta rinnasta 2viikkoa sitten, enkä sais hirveesti vielä mennä täysiä. Kipuja ehti olla päälle kuukauden päivät, joten koirat on olleet pitkällä tylsyys-lomalla. Menoa hidastanut myös toki se, että kipujen ja rasituksen takia vasen käsikin on ollut pois käytöstä, joten ulkoilut tapahtuivat enemmän ja vähemmän rampana flexillä yksikätisesti. Siihen nähden kaikki ovat pärjänneet oikein mainiosti.

Envy täytti 12.2 jo vuoden, ja pääsin räpsäisemään taannoin muutaman ~1v kuvan.

Mä kävin viimevuonna kolmessa koiranäyttelyssä. Oon yrittänyt perustella sitä sillä, ettei ole autoa eikä rahaa, mutta oikeasti mulla on vaan motivaatio nollassa. Helpostiko matkustan näyttelyihin junalla kun mulla on niin hienosti matkustavia koiriakin. Raha? Hyvinhän mulla riittää pentuprojektiinkin rahat, niin mikälie estää.

Miten voi kadottaa motivaationsa asiaan, joka on rakastanut yli kaiken, jota on käytännössä hengittänyt? Envykin tuli mulle siksi, että mä toisin sen näkyviin ehkä maailmanlaajuisestikin. Käytiin kerran hakemassa VSP-pentu. Nyt Envy on ollut jo pitkään tarpeeksi vanha osallistumaan junioriluokkaan, normaalisti olisin siis juossut jo jokaisen näyttelyn läpi.

Sinisterin kanssa ollaan aloitettu kaukokäskyt ja treenattu viikoittain, helppohan sen kanssa on, eniten työstetty koira. Mielin lähteä kisaamaan sen kanssa toukokuussa, nyt kun herra 5v on vihdoin aikuistunut vähän ja mä olen kasvanut ohjaajana ainakin 200%

Sinister on uskomattoman hyvä koira, ja mua syö etten mä ole koskaan ollut tarpeeksi taitava ja vahva ohjaaja, jota se olisi tarvinnut. Jos Sinister tulisi mulle nyt pentuna, siitä tulisi vaikka miten hieno... Moni sanoo, että tässä koirassa olisi ainesta, viettiä, moottoria - kaikkea - vaikka käyttövalioksi. 

Mutta mä olen niin perskäsi ja Sinpu on jo 5vuotias, tässä kohtaa on aika huono nyhjäistä. Menee hyvä koira hukkaan. Jos olisin saanut Sinisteristä edes luoksepäästävän koiran, se reissais mun kanssa ympäri maailmaa valioituen isänsä jalanjäljissä...

Sinister on paras koira, jota mulla on koskaan ollut tai tulee ehkä olemaan. Sinisterissä on jotain, mitä ei muissa oo. Sinister on mun mieli, ja kun mun mieli on rikki, niin on koirakin.

Eilen treenailtiin tossa ruohoalueella lähettyvillä. Joku elämänsä sankari sitten koki viisaaksi tulla provoamaan koiraa täydessä vietissä. Itse häiriinnyin sen verran, että ajatuksissani onnistuin saamaan sormeni Sinisterin poskihampaiden väliin ja koirahan veti leuat lukkoon. Nyt on reikä sormessa, onneksi oon jo antibioottikuurilla valmiiksi. Äh.

Deimoksen kanssa mun piti lähteä huhtikuussa näyttelyreissulle ja pakata Dara-tytär mukaan, mutta Sookien pentuprojektia odotetaan syntyväksi 1.4 ja olen sidottuna. Tekosyy? Kyllähän varmasti mun kennelporukka pärjäisi pari päivää pentujen kanssa? Ehkä.

Huokaisenko siis helpotuksesta, ettei mun tarvitsisi lähteä valioittamaan koiriani? Mikä helvetti mua vaivaa?

Mun pitää niin saada itteni kasaan. Mulla on tosi mahtavia koiria, jokaikinen sijoituskoiria myöten. Mut hyvät koirat menee hukkaan kun mulla on pää niin hukassa. 

Koira on just niin menestyny kuin ohjaaja tekee töitä sen eteen. Ei ne valiot oo itseään kouluttaneet ja ilmoittaneet kokeisiin.

Jos nyt luontoäiti on pentusia suonut, niin Sookiella olisi tiineysviikko ~3 menossa :)
Mitenhän tässä malttaisi odottaa ultraan saakka...

Ollaan Jannin kanssa tavattu aivan ihania pennunodottajia ja olen todella innoissani. Ollaan käyty hallilla kahvittelemassa heidän kanssaan ja olisin kyllä viihtynyt vaikka koko päivän!
Toivon pian kahvittelevani näiden ihmisten kanssa täällä kotosalla, kunhan saan yksikätisenä pyristeltyä siivouksen kuntoon.

Jokainen kasvattaja ja koiraihminen tarvis tollasen oman Jannin kyllä. Sookie on Jannilla sijoituksessa, mutta tuntuu että Janni on hoitanut munkin hommat paremmin :D Ja onkin.
Musta tuntuu että Jannilla pitäs olla kennelnimi, ei mulla. Tai vähintään suuri osakkuus kennelnimestä.