So why don't you just stretch

Koirilla on kuntokuuri menossa, koitetaan kerätä lihasmassaa nyt aktiivisesti kaikille.

Oon aina halunnut testata, että mikä on koiran kokonaismatka kun sitä juoksuttaa metsässä vapaana.

Käveltiin itse n.4km, samalla lenkillä Sinisterin matka oli 12,64km. Keskinopeus 8,49km/h ja huippunopeus 26,61km/h. Huippunopeuteensa se kiihdytti kun lenkkiä oli takana 2,51km.

Tämä oli normaalia lenkkiä melkein puolet pienempi (ja Sinppu oli normaalia laiskempi), kun haluttiin vaan nähdä toimiiko koiran valjaisiin kiinnitetty puhelin ja gps miten hyvin muovipussiin ja villasukkaan jeesusteipattuna :D
(Toimi, tosi tarkastikin, eikä ottanut kosteutta, ei irronnut, ja oli sen verran pehmeästi pakattuna ettei ota osumaa)
Eli normaalisti kävellään n.7km, joten Sinisterin matkaa tulee arviolta huimat 20km yhdelle lenkille.

-Kuulen usein väitettä, että koiralle riittää remmilenkki ja että "ei sillä ole väliä miten koiransa ulkoiluttaa". Kyllä sillä todellakin on väliä ja tämäkin sen todistaa että tulokset on hieman eriluokkaa kun koira juoksee vapaana - versus 2metrin remmissä.

Sinister seisoskelee lenkeillä paikallaan imppaamassa kaikenmaailman hajuja, ja se on koiristani fyysisesti kaikista vähäaktiivisin ja kiihdyttää tosi harvoin kunnon vauhtiin, toisin kuin Zeus, joka ei pysähdy koskaan ulkoillessaan hetkeksikään. Mutta jopa Sinister liikkuu meihin ihmisiin verrattuna kolminkertaisen määrän metsälenkillä.

Seuraava mittauskohteeni on Sinister ja frisbeen heittely. Mielenkiintoista nähdä millainen matka siitä kertyy, missä ajassa ja millä nopeuksilla. 

Sitten mittaan Zeuksen metsälenkin, ja katson miten paljon aktiivisempi se on. Luultavasti mittaan kaikki koirat, mutta isoin ero on luultavasti Zeuksen ja Sinisterin välillä.

Kaikkien suurempien fyysisten suoritusten jälkeen on tärkeintä nesteytys ja lepo. Lihas kasvaa levossa. Laadukas korkeaproteiininen ravinto on myös aivan ykköstärkeää.

Pentusuunnitelmien siirtymistä ja pohdintaa

Dita aloitti juoksunsa jokusia viikkoja sitten, ja kävimme tyttöä katsomassa sijoituskodissa ja arvioimassa, onko tosiaan tämä juoksu, mistä astutetaan.
Päädyin tulokseen että Dita on aivan liian pentu henkisesti, antaa kasvaa.
Kaikki sanoivat että oikea päätös.

Dita on tosi suurikokoinen, 2,5vuotias, mutta henkiseltä puolelta hitaasti aikuistuva.

Ei ole mitään järkeä astuttaa selkeästi liian nuorta, aikuistumisestaan hämmentynyttä narttua.
Deimos kävi haistamassa ja totesi myös että ei.

Onneksi Ditalla on maailman ihanin sijoituskoti, ja omistaja lupasi että ei haittaa vaikka pentueet venyisivät sopimuksen yli, yli 4vuoden ikään.
Mielestäni muutenkin belgi on pitkäikäisenä koirana ihan normaalia astuttaa myöhemminkin. Mahdolliset perinnölliset sairaudetkin ehtivät siten puhjeta ennen pentueita.

Oltiin liikenteessä myös Daran (1,5v) ja Envyn (8kk) kanssa.
Henkisesti varmaankin Dara on eniten aikuinen, ainakin pikkuvanha. Mikäli Dara on terve (selviää joulukuussa), niin luultavasti tervuista Daralla tulee sitten ensimmäinen pentue.

Dara, Envy ja Dita

Dita ja Envy

Muutenkin mietin, että onko musta kasvattajaksi ollenkaan. Sen jälkeen kun Ditan ensimmäinen ja ainoa sulhasvalinta menehtyi äkillisesti, tuntui että katosi oma visio kokonaan. Tottakai tämä uros oli mulle myös perheenjäsen, joten isku on sitäkin kovempi. Ehkä parempikin että otan itsellenikin aikaa miettiä asioita ja katsella muita kasvattajia, itse mestareita, työssään.

Parempi että keräilen vielä enemmän kokemusta ja ajatusta.

Dita on todella kehuttu narttu, ja hyvää kannattaa todellakin odottaa. Ditalle valittu sulhanenkin on vielä nuori, joten tässä ei onneksi ole kiire mihinkään.

Darallekin olen katsellut jo valmiiksi kuollutta urosta (pakastetavaraa). Eipähän olisi siinäkään enää uroksen iän puolesta kiire. Mieleiselleni urokselle kertyi elinvuosia 17, joten kertoo ihan hyvää.

Ditan ja Daran kokoero on aika huima:

Tutterityttö VSP

Envy oli 12.9. Porvoon näyttelyssä VSP-pentu :)
En ymmärrä miksi ja miten, kun käytös oli juurikin sitä "ihan eka kerta kehässä" -tyyliä, mutta en valita. Pari näyttelyä alle harjoitusmielessä, niin eiköhän siitä tule ihan hyvä.
Mutta hyvä alku muutamia tunteja vaille 7kk ikäisenä!

Yritti pakittaa pari askelta, mutta stoppasin ja silloin tajusi että ahaa, tää meneekin näin ja oli täysin käsiteltävissä. Envyssä on mahtavaa se, että sille vaan kertoo mitä pitää tehä ja mitä ei, ja se oivaltaa heti.
Pitäis varmaan käydä mätsärissä, mutten voi sietää sitä odottelua ja muuta sähläystä niissä.
Mutta Envy on hyvä penne, palveluskoiran meininkiä suorittamisessa.

Joten jee, hyvä Eebu! ♥

To define perfection

Jokainen varmastikin tavoittelee täydellisyyttä, mutta täydellistä koiraa tai ohjaajaa ei ole olemassakaan. Täydellistä laumaa tai perhettä ei ole.

Viimeaikoina olen ihmetellyt miten paljon oikeastaan koiraharrastajat tavoittelevat täydellisyyttä, ja kun sitä ei saavuteta, maailma kaatuu. Koira jää joko nurkkaan tai vaihtaa kotia.
Toki silloin onkin parempi, että koira löytää uuden kodin, johon se sopii paremmin tai vastaa odotuksia.

Joillakin se unelmien koira-arki tyssää jo siihen, että koira ei ole vielä 6kk iässäkään sisäsiisti.
Toisen koira ei olekaan unelmien koirapuistokoira, eikä pidä muista koirista alkuunkaan.

Mä voin kertoa, että kenenkään koira tai lauma ei ole 100% täydellinen ja virheetön.
Kasvattajienkaan koirat eivät ole täydellisiä. Mikään elävä olento ei ole.
Mutta jutun juoni piilee siinä, että unohtaa joskus etsiä niitä virheitä ja on itse tyytyväinen laumaansa.

Puhun nyt omasta kokemuksestani.
Vaikka ensimmäinen koira olisikin se wau -yksilö, niin seuraava saattaa olla ihan täysin eri maata. Mikäli kaksi ensimmäistä ovat ok, kolmas saattaa ollakin se eroahdistunut stressipallo.
Samoin kuin me ihmiset muutumme, myös koiraan vaikuttaa ikä ja elämänkokemus.

Yleensä keskityn laumani hyviin puoliin ja elämän hyviin asioihin, mutta myös mun lauma on hyvin kaukana täydellisestä.

Sinister, se on epävarma, terävä, vietikäs, stressiherkkä ja äärimmäisen reaktiivinen. Oli myös eroahdistusta lähes 4vuotta (huutaminen). Maaseudullahan se olisi unelmakoira - Ei muuten murtovarkaat astuisi jalallakaan pihaan.
Kaupungissa, vilkkaalla alueella kerrostalossa se taas on joskus ongelma, etenkin kun on ollut laiska päivä ja koiraan pakkautuu liikaa virtaa.

Deimos, se on vilkas ja energinen, sekä jumaloi ruokaa 101% - Kerjää kuolaten ruokapöydän vieressä. Ruoka-aikana ottaa hepulikierroksia innoissaan.

Zeus, remmipullistelua joskus kausittain. Kerjää myös ruokaa joskus pöydän vieressä.

Envy, on päässyt aika vapaalla kasvatuksella ilman sen suurempaa kieltämistä ja tiukkaa tapakasvatusta, koska musta on tullut über-lepsu. Nyt lievänä mörkökautena (7kk ikäinen) aloitti örinän ja pörinän hihnassa. Haukkailee joskus tylsyyksissään meitä pohkeista... Öisin on saattanut maistella sukkia välillä.

Laumassa on pakko pitää kuria, eihän mistään tulisi muuten hittoakaan.
Ja tähän täytyy olla sitoutunut täysillä ja olla aikaa panostaa. Jokapäivä käytän jokaisen koiran pikkulenkeillä erikseen, jolloin harjoitellaan ohituksia, arjen tottelevaisuutta ja leikitään. Jokaiselle "äiti-lapsi" -laatuaikaa.
Esimerkiksi Zeuksen kanssa harjoitellaan sitä, että pullistellaanko sitä häntää ja karvaa muille koirille ohituksissa vai.
Jokaisen kanssa harjoitellaan erikseen ongelmakohtia ja korjataan ne.

Täydellisyyteen pitää joskus pyrkiä, mutta ei pidä pettyä, kun tajuaa ettei koskaan saavuta sitä.
Minäkin ohjaajana teen hurjasti virheitä, niinkuin me kaikki. Mutta jokainen meistä tekee myös jotain oikein, sitä ei pidä unohtaa.

Koiraelämä ei aina mene kuin Strömsössä, päinvastoin.
Sä nouset aamulla 05:00 töihin, käytät koiran ulkona räntäsateessa. Töiden jälkeen palaat kotiin ja löydätkin ripulit sängystäsi - Koira on popsinut epämääräisiä aamulenkillä ulkoa ja vatsa kiittää.
Kun saat siivottua, koira vielä oksentaa matolle ja säntää ajamaan naapurin kissan puuhun.
Haettuasi naapurin kissan puusta, huomaat että jätit karjalanpaistin pöydälle ja se onkin päätynyt koiran välipalaksi. Kiukkuisena käyt tupakalla tai parilla ja lähdet uudestaan kauppaan hakemaan ruokatarvikkeita.
Silti et voi olla rakastamatta sitä pientä ruokavaras-yllätyskakkapyllyä.

Juoksee käyttisten kanssa

Envy kävi leikkimässä Muikun ja Dorkan kanssa eilen illalla.

... Miten voi koira näyttää tältä? :D

Muikku oli Envyn mielestä joku paras ikinä!

All we did was care for each other

What will we do when we get old?
Will we walk down the same road?
Will you be there by my side?

♥ Zeus täytti 3vuotta! ♥

Ja voin varmaan jo turvallisesti sanoa, että taistelu sairastelua vastaan on voitettu. Zeukki on saavuttanut jo hienon 21kg painonkin, josta on enää 1kg matka painoon ennen sairastelua.

Zeukin parantumisesta haluan kiittää täys-siskon omistajaa, Christinaa, jolta sain ratkaisevat ravintovinkit. Joskus geenit vaan on niin vahvat, että mikä sopii täys-siskon sairasteluun, sopii veljellekin.

Zeuksella oli kipeinä päivinä remmiräyhäys-ongelmaa, ja murinapörinöitä. Aikanaan ajattelin että se on osa koiran luonnetta, mutta nyt kun suolisto on toiminut pitkään täysin normaalisti, on rähinät hihnassakin jääneet.
Joten ennenkun itse tuomitsen koiraa jatkossa "remmiräyhäksi, vihaiseksi tai ärtsyksi", pidän mielessä sairauden mahdollisuuden.

Zeuksella oli myös tapana ilo-pissata, esim jos ex-mieheni tuli käymään - Sairastelun loputtua sekin katosi. En olisi ikinä tajunnut noiden yhteyttä.

Zeus on käynyt leikkimässä ystäväni hovawart-tyttöjen (5v ja 10kk) kanssa, ja poikapienihän oikeasti on leikkinyt kuin pieni lapsi. Myös Envyn kanssa leikittää hurjasti.

Envy... Mihin tuo siro pikkuneiti on kadonnut? Tilallahan on nykyään 6,5kk ikäinen tytöksi hurjan korkea mörssäri!

Kelatkaa. 6,5kk ikäinen narttupentu on jo näin iso Sinisterinkin vieressä. Sinister sentään on aika maxikokoinen uros. Onhan Envyn isä toisaalta myös Sinisterin isoisä, mutta kyllä on ainakin koossa samaa, sekä rakenteet alkaa muistuttaa toisiaan.

Envy on 13kk ikäistä Daraa jo sentin tai pari korkeampi. Ja kuten kuvista näkyy, taitaa saavuttaa myös Deimoksen(59/60cm) koon, hui.

Dara oli meillä hoidossa viikonloppuna, ja kyllä riitti menoa! Daran käytöksestä päätellen alkaa ensimmäinen juoksu lähestyä. Ärhäkämpi vieraille uroksille ja vieraita uroksia kiinnostaisi kovasti. Omien urosten mielestä(onneksi) Dara on yhä vauva, hyipylly.

Käytiin uimassa, ja ollaan juoksenneltu sitten muutenvaan pallon kanssa. Zeus ei ollut mukana kuin iltariennoissa, eikä kuvia tietenkään tullut.

Dara 13kk ♥

Envy 6,5kk ♥

Sinister lempparihommissaan

Envykin on selkeesti tykästynyt veteen...

Loch Deimos?

 Erottamaton isä-tytär-combo:

Äly ja väläys?

Koiraharrastuksen nautinnollisimpia puolia on varmasti oman koiransa jälkeläiset. En olisi koskaan uskonut saavanu näin paljon valoa elämääni pelkästään Deimoksen lasten kuulumisista ja kuvista. Parasta on ehdottomasti se, miten omistajat pitävät yhteyttä ja että olen päässyt usein tapaamaan jälkeläisiä. Toivon vuosien varrella tapaavani vielä kaikkia näyttelykehissä, kisakentillä tai vahingossa lenkillä. Toivon kaikille erityisesti terveyttä ja erittäin pitkää hyvää elämää.
Tokihan Deimoksen vauvoilla on parhaat mahdolliset kasvattajat, jotka ovat antaneet parhaat mahdolliset eväät elämään.
> Kennel Mind Breakers
> Kennel Kadotetun