torstai 25. lokakuuta 2012

Rehellisen koirankasvatuksen aggre


Jalostuskoirien pääkoppa? Yhdistelmien järkevyys?

Jotkut kasvattajat kertovat suoraan, osa salaa häpeilemättä.
Joskus pitää osata itse katsoa ja penkoa asiat läpi, joskus kasvattaja jopa kaunistelee asiat ostajalle.
"Tällä uroksella on miljoonasata jälkeläistä ja kaikki on 101% täydellisiä kaikessa"
Tangoon tarvitaan kaksi, ja kyllä sitä perimää (ja ensimmäisen 8viikon käytösmalli)tulee emältäkin.

"Tän uroksen kaikki jälkeläiset on tosi vahvoja"
Sitten kuitenkin jokaisessa pentueessa on useampi heikkohermoinen pentu?
No hei, nehän on ihan väärin kasvatettu, ei geeneissä mitään vikaa ole. 

"Vanhemmat pärjänneet näyttelyissä. Näyttöön ja käyttöön"
Kaunis, lupaava ja ehdottoman heikkopäinen, wait what? -> EVA/HYL näyttelystä. 
Hienoa näyttelykasvatusta.
Käyttöön? Koira pyörii ympyrää, syö häntäänsä ja kattelee perhosia.

"Vahvaluonteinen"
Eli se on vietikäs ja teillä on johtajuusongelma, ja sen vietin taaksekin on hyvä yrittää peittää kaikki.


No, kaunistelua on monenlaista...
Itselläni on vietikäs ja omia oikeuksiaan hanakasti puolustava koira, ja sen pääkoppa jatkaa hajoilemistaan. Ei se dominanssi... Ärinä, haukkuminen, murina tai johtajuusyritykset ei tee siitä yhtään 
täysipäisempää vahvaa koiraa.
Toisen mielestä muka vahva, toisen mielestä erittäin heikko ja hermostunut hajotus.

Tunnen myös koiran, jolle on lähes kokonaan opetettu ja kehitetty itseluottamus, mutta senkin pää hajoaa uudessa kuormittavassa tilanteessa. Hyvin se epävarmuus on piilossa.
Hyvin omakin koira sen piilotti pitkään tutussa ympäristössä.

Kaikki on siis hyvin piilotettavissa ja jutut muokattavissa oikein mukavaksi.

Mitä sitten jos pistetään yhteen narttu ja uros, jonka kummankin pennuilla on eroahdistusta?
Sehän on vaan kasvatuksesta kiinni jos niillä puolella pennuista on järkyttävä eroahdistus joka päätyy koiran lopetukseen 1vuotiaana. Täähän johtuu vaan siitä kun ei opetettu olemaan yksin, kauheeta.

Mitä sitten jos koira on paukkuarka, tästä hyvä koira näyttöön ja käyttöön.
- Ja sama koira ei ikinä pääse ampumisesta läpi pk-lajeissa. Hups kummaa kun sama koira estyy elämästä normaalia elämää kun jokaikinen ovenkolahdus säikyttää.

Mitä jos pistetään arka/arkuutta periyttävä ja tosi terävä koira yhteen?
- Pelkopurijat on aina kivoja. Tarpeeksi vahvaluontoisia puremaan pelästyessään. Mitähän se vahvaluontoinen sitten tarkoittaakaan.
Mitä sitten jos se haluaa tappaa kaikki läheltä menevät muut eläimet? Sehän on vaan vahvaluontoinen. 


"Kohtuullisen kova, tasapainoinen"
Tämän saanut koirakin on käytetty luonnetestissä about juuri ja juuri ennen 6v ikää. Kyllä se 6vuotias reagoi vähän eritavalla siellä testissä kuin se 2vuotias.
Itsekin meinasin mennä tähän halpaan ainakaan kun koiraa mietin. Kummasti hermorakenteet ja kovuudet paranee kun koira saa ikää ;)
(Luonnetesti ei todellakaan ole koiran mittari, mutta halusin tuoda tämänkin seikan esille)

"Tää oli pentuna arka"
Ja se piirre pysyy siellä aina, vaikka se oliskin piilossa. Siellä se on aina jossain pohjalla.
Ei se oo ihmekään sit kun yhtenä päivänä se koira saa hysteerisen pelkokohtauksen.
Ikä tuo kaikille järkeä ja varmuutta, mutta kyllä ne kehnot omenat erottaa aika nopeesti.

"Terveitä"
Heti emän ja isän sisaruksilla on hirveä kasa allergioita, mutta onhan se kiva että vanhemmat on terveitä. Kummasti siellä pentueessa kuitenkin alkaa ilmetä allergiaa ja sehän on vain väärästä ruokinnasta johtuvaa ja  katalan omistajan syytä! Ei siellä perimässä mitään oo...!1


Parhaita asioita mitä oon kuullut muutaman kasvattajan suusta:
"Se meni ja puri suoraan meidän lasta"
"Tällä uroksella on tosi monta samanlaista jälkeläistä jotka vaan napsahtelee"
"Se on puhtaasti vaan aggressiivinen"
"Tää on ihan pimee päästään. Pelkää oviakin"

Siinä on sitä munaa sanoa miten asiat oikeesti on. Nousee muuten kunnioitus heti korkeelle.Jos se koira on älyttömän aggressiivinen kaikkea elävää kohtaan, niin eikai se nyt herranjumala siitä muutu yhtäkkiä kivaksi, kiltiksi ja helpoksi koiraksi vaikka kuinka kaunistelisi.

Jos koiran pää ei kestä arjessa, voi kisakentät unohtaa.
Normaalissa elämässä täydellinen koira on erittäin hyvä koira, aktiiviharrastusta kestävä koira on aika pirun jees. Aina kaikki vaan ei tule samassa paketissa.

Monen kasvattajan ja pelkän harrastajankin puheissa missään koirassa tai geeneissä ei ole yhtään mitään vikaa, vaan omistajissa. Koira on aina pilattu, vaikka omistajan edelliset 7koiraa olisivat täysipäisiä.
Vika vaan ei voi olla perimässä, ikinä.
Eikä se pentu koskaan ollut outo, se on aivan normaalia pelätä lattiaa ja naapurin ääniä seinän takaa!!1omg


Omasta mielestäni pelko, arkuus olisi varmasti isoin asia mitä saisi karsia jalostuksesta.
Mieluusti itse valitsisin pelkästään aggressiivisen koiran, kuin pelkoaggressiivisen.

"Kymmenen maan muotovalio"
- Rakennekin on sen muotonen että fyysisempi harrastus kuormittaa koiraa niin jumiin että hieroja antaa jokakerta -50% paljousalennuksen. Ai, mitenniin pentujen selkänikamissa on vikaa? Omistajan vika kun pentu on rymynnyt miten sattuu!

Joo. On omistajissakin vikaa, joissain paljonkin, mutta kun monessa pentueessa ja pentuesisaruksessa löytyy samaa vikaa, tai vanhemmilla on sama vika, mitä voi enää epäillä...
Tälläisiä ratkotaan käräjäoikeudessakin, eikä kasvattajan ylpeys myönnä että ehkä siellä omassa kasvatuksessa on enemmänkin niitä E/E-lonkkia.

Odotan sitä päivää kun joku syyttää pennun omistajaa pennun kivesviasta.
"Mitäs et syöttänyt tarpeeksi E-vitamiinia sille!"
...

Tämän teksin vihaisen sävyn inspiroi Johanna Tukiaisen musiikki. Ei ollut tarkoitukseni.

6 kommenttia:

  1. Voi kauhea, onneksi en ole itse vielä törmännyt tälläiseen ihme salailuun :(
    Toisaalta, ennen koiran hankintaa kasvattajaa etsiessä haluan aina tietää vanhemmat, mielellään isovanhemmat, vanhempien sisarusten ja edellisten pentueiden paperit, eläinlääkärin tarkistusten lausunnot, mahdollisten luonnetestien, näyttelyiden ja muiden kisojen tulokset yms. vastaavat. Jos jotain ei ole näyttää, alkaa heti epäilys herätä. Jos jotain häikkää ilmenee, jatkan etsintää. En halua ottaa koiraa kasvattajalta, joka ei oikeasti ajattele koiran etua. Jos sopivaa kasvattajaa ei löydy niin en ota sillä hetkellä koiraa.

    Ja ymmärrän kyllä, että tämä on vihaisena kirjoitettua yleistettyä tekstiä. Mutta silti kamalaa, jos edes yksi koirankasvattaja käyttäytyy näin, kuten kirjotat. Yök.

    VastaaPoista
  2. Joo, tahallaan provosoivaa tekstiä, mutta osa on valitettavasti omaan korvaan puhuttuja :(

    Mm. osa näistä "mitä jos nämä vanhemmat yhdistetään" pentueista on ollut joskus pentulistoilla...

    Ikävästi myös kuulee että euroopassa on joskus tapana maksaa tuomarille etukäteen että saa hyvät arvostelut. Kissapiireissä maksettu siitä että itteään parempi osapuoli ei osallistuisi samaan näyttelyyn.

    VastaaPoista
  3. Tää on valitettava ongelma joillakin kasvattajilla, että omia kasvatteja katsotaan aina vaaleanpunaisten lasien läpi ja siitä seuraa geeneissä kulkevien ongelmien syytäminen pelkästään omistajan niskaan.

    Lisäksi nykyinen pelkkä näyttelypohjainen kasvatus on ajanut rotua siihen pisteeseen mitä se nykyään on, Palveluskoirarotu ja silti kaikilla yksilöillä ei todellakaan ole ominaisuuksia mitä käyttörodulta vaaditaan, ominaisuuksia, mitä sillä KUULUISI olla ja mihin se on luotu, seurakoirat on erikseen. Aroilla koirilla ei pk-kentillä tee yhtään mitään, kehässä nykyään sellainenkin koira voi saavuttaa vaikka mitä, pari kierrosta ravia ei mittaa koiran oikeista (käyttö)ominaisuuksista yhtään mitään.

    Lisäksi puhuit opetetusta "rohkeudesta" ja itse olen sitä mieltä, että pennulla on silloin hyvät lähtökohdat elämään, kun se on luontaisesti rohkea ja utelias, ilman että sitä pitää siihen erikseen opettaa. Belgeille on vain luotu semmoinen maine, että arkuus/suuri pidättäytyneisyys on rodun ominaisuus ja näin valitettavasti ihmiset tuntuvat sen nykyään hyväksyvän ihan suu supussa, sääli. Koulutuksella voidaan saada aikaan tietyn verran käytöksen muuttumista mm. arkuudesta puhuttaessa, mutta jos geeneissä on arkuutta ja vaikka aikuinen koira olisi koulutuksella saatukin kutakuinkin tästä eroon, se ominaisuus periytyy silti geeneissä eteenpäin. Mitä ihmeen järkeä käyttää tämmöisiä koiria jalostukseen.... Ainiin, tietysti se, että pennusta kasvava aikuinen koira ja sen puutteet ovat kuitenkin vain omistajan harteilla/vika.

    Olisi kasvattajilla aika avata ne omat silmät ja tajuta millaista belgianpaimenkoiraa ollaan jalostamassa ja millä ihmeen tavoitteilla. Halutaanko rodusta arkaa, tärisevaa, säikkyvää ja terävää seurapaimenta vai rotua, jonka yksilöillä on tarpeeksi "munaa" kentille ja ennenkaikkea hermot kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kannanotosta! Sait hyvin sanoiks isoja asioita!

      Itellähän on kaks luonnollisesti avointa, ihmisiä rakastavaa koiraa ja sitten on pidättyväinen, joten voin vaan sanoa että allekirjotan sun tekstin aivan 102%!!

      Poista
  4. Vielä tuli noista jalostusvalinnoista semmonen asia mieleen, joka on ehkä mun omaa mutu havaintoa, mutta nää tuontikoirat joissain tapauksissa. Kasvattaja näkee vaivaa siihen, että tuo pennun ulkomailta jalostustarkoituksessa Suomeen, pentu on jo mahdollisesti tullessaan hermoiltaan ja luonteeltaan vajaavainen, sama asia on huomattavissa kun koira on aikuinen.

    Jättääkö kasvattaja käyttämättä tuontikoiraansa jalostukseen, jonka roudaamiseen on nähty aikaa, vaivaa sekä käytetty rahaa, mutta joka on luonteeltaan täyttä höttöä....Liian usein ei tunnu jättävän, kun koira kerran on jo tänne hommattu, se pistetään hommiin mihin se on alunperin hankittukin, tuli mitä tuli.....(yleensä ei mitään kovin hyvää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän yhden kasvattajan, jolle kävi näin. Ja on ilmeisesti jättänyt pois jalostuksesta. Kunnioitus hänelle :)

      Mutta näin on. Kissakasvatuksessa sitä yksilöä käytetään vaikka terveyskin olisi pielessä...

      Poista