Blogin päivittely on jäänyt, ja ajattelin avata rehellisesti syitä kaikkeen.
Kuten osa tietääkin, olen ollut henkilökohtaisen elämäni takia korvia myöten kusessa melkein vuoden. Asuntostressiä, sairastelua, ihmissuhde-stressiä, perheenjäsenen poistuminen, uuden perheenjäsenen saapuminen elämään...
Belgipojat, nuo sieluni peilit, kärsivät sivussa kaikesta eniten.
Mä en oo päässyt sängystä ylös, enkä olis pärjänny ilman apua. Harkitsin jopa kaikista eläimistäni luopumista heikoimpina päivinä. Ihanimmat ihmiset olivat tukena ja auttoivat ihan korvaamattomilla tavoilla koko myrskyn ajan.
Koska en saanut takamustani ylös sängystä itkemiseltäni, koirien ulkoilut jäivät täysin mitättömiksi itkuisiksi pissalenkeiksi ja ruokavalioon ei jaksanut panostaa yhtään. Ostin random nappuloita helppouden takia, eikä sekään tietenkään sopinut yhtään rasittuneiden koirien vatsoille. Milloin oli vatsat täysin sekaisin ja kaikki tuli elimistöstä läpi.
Belgipojat käytännössä kuihtuivat mun mukana, stressaten ja eläen stressissä.
Havahtuessani tilanteeseen, siirsin pojat takaisin raakaruoalle ja ruoan vaihdoksesta tottakai taas vatsat ottivat oman aikansa tottua. Nyt Zeus ja Deimos ovat keränneet takaisin vanhan massansa, ja tarkoitus on ottaa takaisin enemmänkin.
Lenkit tehdään öisin, mutta sentään tehdään taas edes 2h vapaanajuoksutuksia. Massa ei kasva ilman liikuntaa vaikka miten syöttäisi.
Tänään tilanne on se, että pojat leikkivät taas yhdessä ja ovat selkeästi iloisempia sitämukaa mitä itse virkistyn.
Massan kasvu on kiitettävää ja tänään ovatkin syöneet jokainen 3x 800g annokset ja saaneet mukana FitDogin Energy+Rehydrate -juomaa, joka on muuten tuotteena oikea siunaus. Suosittelen kaikille, joiden koirilla on ongelmia pysyä massassa tai on muutenvain vaativa harrastus tai elämäntilanne.
Viikonloppuna myös urheilukoirahieroja tulossa tsekkaamaan tilanteen.
Mut nyt meillä on ote elämästä. En anna toista kertaa itteni sokeutua omalle heikkoudelleni.
Tähdätään siihen että voidaan tehdä uudenvuodenlupaus uudesta, paremmasta elämästä.
Jätetään vaikeudet taakse ja pyritään olemaan radalla ehkä taas tammikuussa.
Ei ole häpeä pyytää ja hakea apua kun voimat loppuvat. Kaikelle vaan aina ei voi mitään, ja opin sen kantapään kautta. Aina ei voi jaksaa jos pienen ajan sisään elämä koettelee.
Mut pohjalta ainoa suunta on ylöspäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti