Nämä asiat tulevat ajankohtaiseksi erityisesti kesäisin, kun pentuja tuntuu tulevan kaikkialta.
 |
| Kuva: Kennel Kadotetun (pentu Myy x Deimos) |
Mutta mitä pennun hankkiminen tuo tullessaan?
Viimeisen viikon aikana olen joutunut itsekin sen kahteen kertaan sanomaan muille ihmisille:
Kun olen koirani hankkinut, olen lupautunut sitoutumaan niihin 100% niiden koko loppuelämäksi.
Olen nämä eläimet ottanut, olen luvannut kasvattajille tehdä 100% ja enemmän eläinteni hyvinvoinnin eteen, seuraavat jopa 15vuotta.
Eikä ole ihmeellistä jos belggarit elävät vielä 17vuotiainakin.
Jokainen kasvattaja etsii kasvateilleen loppuelämän kotia.
Muutama viikko sitten törmäsin taas yhteen koiran myynti-ilmoitukseen, jossa vanha koira etsi uutta kotia, sillä sille ei enää "ollut tilaa" kun omistaja aloitti uuden parisuhteen.
Koira oli haettava, tai se menisi piikille.
Hei valoja päälle!
 |
| Kuva: Kennel Kadotetun (pentu Myy x Deimos) |
Sitten tapasin nykyisen kihlattuni - joka on allerginen kaikille eläimille ja pahasti.
Alusta saakka kerroin nykyiselle kihlatulle, että mulla on sitten puolikas eläintarha täällä, että on hänen valintansa lähteekö yrittämään siedätystä vai ei, koska eläimet ovat täällä pysyäkseen.
No, lähdettiin yrittämään ja siedätys toi halutut tulokset vuoden jälkeen.
Kun eläimen hankkii, on sille oltava aikaa. Ihmisellä on työt, kaverit, harrastukset, menot, mutta koiralle Sinä olet kaikki, sen koko elämä.
Tämä tarkoittaa erityisesti nuoren ihmisen elämässä sitä, ettei niille supermahtaville dokausreissuille noinvain lähdetäkkään, ellet saa koiralle hoitopaikkaa/hoitajaa.
Tottakai voit istua vaikka 4tuntia kavereiden kanssa terassilla, mutta takaisintullessa et voi olla siinä kunnossa ettet saa vietyä koiraasi ulos tai ruokittua sitä.
Tai yksinkertaisesti et voi budjetoida koko lopputiliäsi siihen että bailaat kavereiden kanssa, vaan sulla on oltava budjetti siihen että pääset hätätapauksessa eläinlääkäriin.
Itsekin olen saanut osakseni ihmettelyä, miten en voi lähteä Suomen toiselle puolelle päivän varoitusajalla ystävien tupaantuliaisia/synttäreitä/yms juhlimaan.
Ei voi ymmärtää, miksi niitä koiria ei voi heittää hoitoon? Eikö ne pärjää muka yksin kotona?
Haloo nyt, valot päälle taas.
Se koira on pentuna todella söpö pieni ja on ihanaa shoppailla kaikkea pentusälää, mutta kaikki se pentusälä pantoineen, leluineen ja ruokineen jää pieneksi iloksi.
Koira kasvaa, erittäin paljon ja kovaa vauhtia lähtötilanteeseen verrattuna. Koira on suuri vastuu, se pienikin koira.
Koira on koko perheen yhteinen vastuu, vaikka se olisi pienenpieni "helppo" chihuahuan pentu.
Pahimmillaan olen nähnyt juuri tutun chihuahuan hoidon jätettynä alle kouluikäisten lasten vastuulle, ja eräänä päivänä samat lapset kantoivatkin silmieni edessä kuolleen chihuahuan kotiin.
Joten se, kuka hoitaa koirat ja miten, ei ole todellakaan yhdentekevää.
Se pentuarki kestää harmittavan pienen ajan koko koiran elämästä. Pian se 5kg nyytti onkin 35kg aikuinen oman arvonsa tietävä herras/rouvaskoira.
Jättirodutkin ovat joskus pieniä, söpöjä ja ruttuisia. Vaan pystytkö hallitsemaan saman koiran kun sen paino on huimat 100kg (esim kaukasiankoirat, tiibetinmastiffit yms, jotka pentuna näyttävät lähinnä lelunalleilta)?
Kerran sylikoira...
Aina sylikoira...
Sinister ♥
On vuotiset rokotukset, on ehkä öinen yllätysripuli lattialla, joskus oksennukset sängyssä, syödyt sukat ja matot, haukkumisesta hermostuneet naapurit, kurakelit, suolistotulehdukset, nivelrikot, epilepsiat yms sairaudet ja yllätykset. Junissa maksat 5e/koira jos matkustat pidemmälle, kolmen koiran kanssa siis 15e lisämaksuja. Minne koira hoitoon jos ei mukaan?
Ostat koiran hintaan 0-10 000e, käytät ehkä eläinlääkärissä moninkertaisesti samat summat.
Jonain päivänä joudut tekemään myös raskaita päätöksiä...
- Oletko valmis?
Mahtava teksti ja sulla on muutenkin lähes kaikki testit ajatuksia herättäviä. Näitä on kiva lukea (:
VastaaPoistaAwww voi kiitos! <3
PoistaMua naurattaa sun ilme tossa kuvassa, jossa istut kuppi kädessä ja Sinister istuu sun päällä :D Just sellanen "eikö täällä saa edes kahviaan juoda rauhassa" -ilme. Ai että palaan kattomaan tota kuvaa ja nauramaan uudestaan ja uudestaan :D
VastaaPoistaTosi hyvä teksti. Kumpa moni pentua hankkiva lukisi tämän ennen lopullista päätöstään kantaa se pentu kotiin. Mietin aina kateellisena neljän koiran laumaa pyörittäessäni tällä hetkellä vielä yksin, että miten kaikki kaverit, joilla koiria on saa hoitopaikkoja niin helposti koirilleen. Jos puhe on nyt yhdestä päivästä. Mun koirat on kyllä vähän sellaisia, että ongelmineen ja persooniensa kanssa ne on vähän sellaisia ettei niitä kyllä kelle tahansa voisi antaa. Sitten tulen ajatelleeksi, että eihän ne juuri koskaan ole joutuneet hoidossa olemaan. Monen kaverin koira on tottunut pennusta asti olemaan hoidossa, mutta omista koirista ainoastaan uroskoira on viettänyt hoidossa pidempään kuin yhden päivän. Nekin juoksuevakossa. Eikä mulla ole haluakaan jättää niitä hoitoon, jos saan päättää. Ne on perheenjäseniä ja niitä tulee ikävä, kun on päivänkin erossa. Tottakai nyt eron jälkeen ja yksin tätä porukkaa pyörittäessä tulee ajetelleeksi, että joskus olisi kiva, kun ei tarvis suhata himaan suoraan töistä lenkittämään koiria. Tai olisi kiva ettei tulisi huonoa omaatuntoa, jos kerran viikossa on se päivä, että käyt kotona nukkumassa ja lenkittämässä koirat, koska on niin hitosti tekemistä. Mutta se on elämää. Yritän ajatella, että koirat ei kuole yhteen päivään viikossa, jona ne joutuu pärjäämään lenkityksellä ja yksinolemisella, kun kompensoin sitä vapaapäivinä, joina vietän kaiken ajan niiden kanssa. En ole kokenut neljän koiran lauman pyörittämistä yksin sen raskaammaksi kuin kahdenkaan. On sama odottaako kotona kaksi vai neljä koiraa lenkkejä ja seuraa. Eikä ole tullut myöskään sitä oloa, että kunpa en olisi koskaan yhtäkään ottanut. Päinvastoin eron hetkellä korostuu se, että olet aina yksin kotona ja tulet tyhjään kotiin. Mun ei tarvitse koskaan kokea sitä, koska nää on aina mua täällä odottamassa :)
Samaistun! Kerran laitoin koirat hoitoon yön yli kun lähdin juhlimaan... Elämäni kauhein vuorokausi :D Tulin aamulla tyhjään kotiin ja meinasi itku päästä vaikka koirat olivat parhaissa käsissä mitä voi olla.
PoistaMullakaan ei ole vanhempia täällä pk-seudulla, tai sukulaisia, joille voisi heittää koirat, joten silloin on käännyttävä ex-miehen ja ystävien puoleen, mutta tottakai heilläkin on omat elämänsä ja sattumoisin heidän koirillaan voi olla juoksut, joten ei todellakaan niin helppoa heittää kolmea pallikasta urosta hoitoon sormia napsauttamalla :)
Jos itselläkin on kiireisempiä päiviä, omat koirat joutuu tyytymään remmikävelyihin ja sitten älypeleihin kotosalla, ja lyhkäisiin yöspurtteihin ennen nukkumaanmenoa. Joskus käytän puistossa spurttaamassa ennen nukkumaanmenoa. Tossa varmaan 500m päässä on koirapuisto, jossa saatan ne käyttää yöllä 02:00 aikaan iltajuoksemassa.
ihana saatan olla, mutta fiksusta en tiedä ;) mut kiitos 8) <3
VastaaPoista