Unelmien koira? Miten?

Moni kakku päältä kaunis? Moni koira paperilla terve, tai paperilla sairas.
Mitä pitää katsoa koiraa hankkiessa? Mihin pyritään?
Mikä on sitten kokonaiskuva?

Nykyään koiran pitää olla: Erittäin hyväluonteinen, yhteiskuntakelpoinen, vahvahermoinen, kova mutta kuitenkin tarpeeksi pehmeä, terve lonkista, selästä, kyynäristä, polvista, silmistä ja sydämestä, tykki kisakentillä, vietikäs, energinen, kaunis niin että näyttelytitteleitä ropisee, lapsirakas, pieneläinrakas, ystävällinen, hyvä puruissa, sopivasti terävä, puolustaa tarvittaessa, rauhallinen, vahtiviettnen, reaktiivinen, neutraali... etc mitä näitä nyt on - Kaikki samassa paketissa.
Onko sellaista koiraa olemassa? Ei.

Joskus ihan aloittelevana koiraharrastajana ilman kokemusta eri sukulinjojen koirista, koirat olivat tosiaan sitä mitä kuvissa ja sitä mitä KoiraNet sanoi. Tavoiteltiin A/A lonkkia ja 0/0 kyynäriä ja hienon näköistä luonnetestiä pistein 200+++ ja käyttötuloksia.
Onhan se hienon näköistä paperilla. Vaan onko se kaikki, mihin kiinnittää huomiota?

Kuitenkin nyt katson omia koiriani, menneitä ja nykyisiä paperilla ja sitten kotona näen koko totuuden.

Deimos on paperilla kyynäriltään "sairas", samoin Sinister.
Zeus on paperilla priimaterve.
Kuitenkin totuus kaikesta on se, että koko porukasta vain se 100% tervenivelinen Zeus harrastaa mysteeriontumista pienenkin rasituksen jälkeen. Tästä priimaterveestä koirasta ei löydy vikaa, vaikkakin se oksentaa verta ja elimistö ei kestä mitään. Kokonaisuudessaan tähän koiraan on mennyt eläinlääkärikuluina kevyesti yli 1300euroa, puhumattakaan koirahierojista, fyssareista, ravintoterapeuteista, erikoisruokavalioista ja valvotuista epätoivoisista öistä.

Sensijaan vanhempi "kyynärvikainen" kaksikko Deimos&Sinister on elänyt tervettä elämää.
Paperillahan kumpikaan ei näytä huippukoirilta, mutta oikeassa elämässä sitäkin paremmilta.

Kaikista vähiten on sairastanut Deimos - Ei koskaan mitään, paitsi syötyään opiaatteja myrkkysyötistä Hakunilassa 2014.
Tänään käytiin eläinlääkärissä perusrokotuksella, hampaat erinomaiset, hyvä lihaskunto joskin saa vielä vähän hankkia läskiä. Paino viimekertaisesta +2,5kg.

Sen superhienon koiran takana voi olla silmätulehduksia, PEVISA:san ulkopuolisia silmäsairauksia joita ei ole listattu, mysteeriontumista, kroonisia suolistotulehduksia, gastriittia, lukuisia määriä kasvaimia lähisuvussa, purentavikoja, allergioita, pahaa arkuutta yms.
Niistä mikään ei näy virallisissa dokumenteissä, paitsi radikaalimpi arkuus luonnetestissä.

Ennen katsoin koiraa hyvin suppeasti, onhan sillä hyvät PEVISA:n mukaiset tulokset ja käyttötuloksia ja näyttelyssäkin pärjännyt.
Karu totuus on todellakin se, että se päällipuolinen terveys on vain pieni kärpäsenkakka kokonaisuudessa.
Koko koiran suku painaa kaikessa, ei pelkästään se että sulla on se uros x, joka on mahtava. Jos puoli muuta sukua on sairaita, ei siinä ole järkeä.

Entäs ohjaajan merkitys? Mitä se koira on alunperin, mitä siitä koirasta on hyvällä koulutuksella koulutettu piiloon? Mitä pilattu huonoissa käsissä? Esim kodinvaihtajakoira, jonka menneistä ei saa vastausta, mitä siellä on tapahtunut?
Tai se nuorena lopetettu/kuollut sisarus, mitä sen elämä olisi paljastanut?

Nyt jos koskaan mietin näitä.
Mutta faktahan vaan on se että mitä tahansa teet, joku on asiasta erimieltä ja sen kuulee aina.
Se missä toinen menee riman ali silmäsairauksien kanssa, toinen tekee sen epilepsian kohdalla. Joku joustaa nivelten terveydestä, jotkut luonteesta.
Jokainen kasvattaja tavoittelee jotain yhdistelmillään, toisilla se on ulkonäkö, toisilla käyttöpuoli. Toinen haluaa kasvateilleen reilusti terävyyttä, toinen päinvastoin.

Mikään ei ole niin yksiselitteistäkään. Se 50 tervettä jälkeläistä jättänyt uros voikin tuottaa seuraavaksi sen epilepsiaa sairastavan jälkeläisen. Tai ne niveliltään priimaterveet vanhemmat voivat yhtäkkiä jättää E/E-lonkkaisen, eikä syytä ehkä koskaan tiedetä.
Maalaisjärjellä kuitenkin niin, ettei yhdistetä kahta sukua, joissa on samat ongelmat. Jos esim suvussa A on suurena riskinä/liippaa läheltä epilepsia, siihen pyritään yhdistämään suku B, jossa riski on minimaalinen.

Miten esimerkiksi käyttäisin Deimosta jalostukseen? Ensin tiedostaisin virheet, mitä halutaan parantaa?
- Deimoksella on ahdas rintakehä, joten sitä kompensoitaisiin parilla, jolla on tilava rintakehä.
- Deimos on myös pienikokoinen, joten vaimoke saa olla isohko.
- Deimoksella ei ole parhaat mahdolliset nivelet, joten kumppanilta vaaditaan priimat.
- Deimoksella on todella heikot kulmaukset ja lyhyt runko, ja siksi haluan vaimokkeiden olevan mieluusti hyvin kulmautuneita ja pidempiä rakenteeltaan.
- Luonteen osalta Deimos voi olla jonkun mieleen häiritsevän vilkas, joten siihen sopii vastapainoksi rauhallinen narttu.
- Terveysriskeinä vatsasyöpä on surullisen yleinen, mutta pyrkisin valikoimaan sen mukaan että vatsasyöpäriskit kiertäisivät mahdollisimman kaukaa.
- Deimoksella ei ole käyttötuloksia, joten vastapainoksi olisi hyvä jos toisella osapuolella olisi.

Tasapaino kaikessa?

Muutama on varmaa:
Omasta kasvatuksestaan pitää kantaa elinikäinen vastuu. Kasvattajan vastuu ei pääty siihen kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa.
Myöskään omistajan vastuu ei pääty kun se koira on saatu about yhteiskuntakelpoiseksi - se vaatii ylläpitoa. Parhaatkin taidot elämässä ruostuvat jos niitä ei ylläpidä.
Jokainen kasvattaja varmasti myös pyrkii luomaan tuloksen, koiran, jollaisen itse haluaisi ja josta voi olla ylpeä. Ja päinvastoin, pyrkii välttämään sellaisia murhenäytelmiä joita ei itse haluaisi katsoa seuraavaa yli 10vuotta.

Kokemus opettaa, ihan kaikessa mitä elämä tarjoaa. Kaikkea saa ja pitääkin vähän kyseenalaistaa, mutta omaan juttuunsa pitää uskoa.