tiistai 29. tammikuuta 2013

Mätsäröintiä ja harjoittelua

27.1.2013 Oltiin Vantaalla, ojangossa mätsärissä. Jätin Deimoksen kotiin sillä en koe sen tarvitsevan varsinaista kehäharjoitusta, enemmän muutenvaan teini-ikäisen pääkoppaharjoitusta ;)
= Kypsymistä


Mätsärissä mulla oli siis mun ärripurrikaksikko, Sinister ja Zeus.
Isojen pentujen ilmoittautumisjono olikin todella pitkä, joten jätin sitten Zeuksen ilmoittamatta.
Sinisterissä on tiedettävästi tarpeeksi tekemistä.

Zeus kävi torkkumassa siis koirapaljoudessa, ja Sinisterin suhteen harjoittelin itseni rauhoittamista. Sinister on kiinni hyvin paljon ohjaajan mielialasta ja se tekee juuri sitä mitä ennakoi sen tekevän.



Sinisterhän on siis kehäkammoinen. Missään muualla sillä ei koskaan ole mitään ongelmaa käsittelyn kanssa, paitsi kehän rajan ylitettyä. Se on jonkinlainen opittu tapa. Jos tuomari käsittelisi kehän ulkopuolella, tämä olisi lähes kympin koira.
Sinister on 99% erittäin hyvä, avoin koira, mutta kehässä (16kk iässä) siltä löydettiin aivan ennalta-arvaamaton pimeä puoli. 

Erica (Trikkihirmu Neira) sai luottamukseni olla Sinisterin uusi handleri. Erica on suhteellisen tuore handlaaja, mutta koska Sinister nauttii hänen kanssaan olemisesta, sopii se mulle oikein hyvin. Erican koulutusmetodit ovat täysin positiivisia ja koiralle itsetuntoa kohottavia, se sopii aivan mainioisti Sinisterille.
Sinisteriä on koitettu saada esiintymään ties millä keinoilla, yleensä pakottamisella, ja se on pahentanut ongelman aivan uusiin svääreihin.
Periaatteessa uskon ongelman syntyneen kokonaan siksi. Sinister oli alunperin hyvin jännittynyt ekassa näyttelyssään minun takiani (itse olin lähes shokissa) ja Sinister oli juuri pahimmassa teini-iässään.
Sen jälkeen koiraa alettiin pakottaa käsittelyyn kovinkin ottein, muutaman näyttelyn jälkeen käsissä alkoi olla pommi. Ehkä aikuisena se olisi kestänyt kaiken, mutta teininä kaikki oli muutenkin hyvin epävakaata.


Erican kanssa Sinisteriä saikin kehässä "härnätä" normaalia enemmän ennenkuin ilmeisesti pelästyi tuomarin kädenliikettä ja irvisti. Sinisterillä oli kuitenkin suuremman osan ajasta mukavaa kehässä, mitä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Normaalisti kyseessä olisi eloonjäämistaistelun tyylinen esitys.
Juokseminen oli mukavaa, ja Ericaa oli hauskaa halailla välillä.
Tuomari kehui liikkeitä todella kauniiksi, ja tottahan se on. Sinister olisi luontainen näyttelijä. Voitto meinasi tulla pelkästään liikkeistä, mutta oli mielestäni ehdottoman oikein antaa punainen nauha hienolle kanssaesiintyjälle. Tuomari ilmeisesti näki Sinisterissä kuitenkin potentiaalia, harjoitusta harjoitusta.



Olen nähnyt Sinisterin pahimmillaan, ja se on joutunut myös kanssani tositilanteeseen ja puolustanut.
On kai ymmärrettävääkin että se pyrkii jännittyneessä tilanteessa toimimaan kuten on oppinut...

Tiedän myös eilisestä että tässä on vielä toivoa. Työtä se vaatii, mutta kai tähän asti piti tulla siksi että voin itse oppia mitä en itse enää koskaan tee.

Koiralla on ollut kaikki mahdollisuudet olla mitä vain, mutta ohjausvirheiden takia joudutaan kulkemaan kiertotietä.

4 kommenttia:

  1. Sinister. <3 Sen vain tarvitsee oppia, että tuomarit ovat kivoja, eivätkä yritä syödä belgipoikia välipalaksi. Sinister on kuitenkin perusluonteeltaan niin sosiaalinen. Sen vain pitäisi tajuta, että myös ne tuomarit ovat ihan kivoja. Ei niiltä tarvitse puolustautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan Sinisterin tunteva ihminen ei usko että sillä on tollanen ongelma. Naapuritkin aivan ihmeissään.
      Eräskin naapuri luuli että hylätyt tulee sen väristä :D

      Poista
  2. Mulla oli ennen belgejä hoffinarttu, mikä vihasi tuomareita. Sillä se lähti kanssa jostain mun jännityksestäni. Me kierrettiin monia kymmeniä mätsäreitä sillä tavalla, että mentiin kehään, tuomarille sanottiin ettei saa koskea, tuomari antaa nannan ja juostaan ja that's it. Kun se onnistui ilman sen suurempiä rähinöitä niin nostettiin kriteeriä siihen, että tuomari hipasee ja taas nannaa ym. Se oli pitkä ja kivinen tie, mutta siitä tuli loppupeleissä oikein kelpo mätsärikoira. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan hattua, että jaksoitte treenata pitkään luovuttamatta! Meillä Kiira ei tarvinnut kuin muutaman mätsärin tuolla systeemillä, ennen kuin pystyimme nostamaan kriteeriä hampaiden katsomiseen asti.

      Poista