torstai 27. syyskuuta 2012

Deimos yllättää


Deimos ilmoitettu Helsingin voittajanäyttelyyn 9.12.2012! Jei!


Tuskin tuo luonne tuosta kääntyy yhtäkkiä huonompaan kun mörkökausi oli lyhyt ja lievä, mikäli sitä edes mörköiäksi voi kutsua. Haukkui kerran puulle pimeässä ja sitten olemattomille ääänille tuhisi kotona.
Eikä mikään kummituskausi pilaa yhtäkkiä koiran hyvää luoksepäästävyyttä näyttelyssä...
Enkä ole kuullut 1v iässä esiintyvistä mörkökausista?

Päätin jättää Sinisterin ilmoittamatta BH-kokeeseen, ja Tokoja katotaan vaikka ensvuonna. Miettiköön nyt ainakin puolivuotta että mitä niillä kiveksillä tehdään kun puhutaan luoksepäästävyydestä.
Sinister on muuten avoin mun mielestä, mutta kiveksiin ei oo kellään suoraan tuntemattomalla suoraan koskemista.

Sinister viettää jotain aikuisiän uhmaikää.


Eilen huomasin että Deimos oppi hakemaan mulle patukkaa neljällä toistolla. Deimoksella on ääretön kiinnostus aivan mihintahansa esineeseen ja asiaan mitä voi kantaa suussa.
Moni on kehunut sen järkyttävää ruokamotivaatiota koirapuistossakin. "Tää koira on selvästi valmis tekemään ihan mitä vaan palkan eteen" - Näin on. 
Sen lisäks kaikki palkka on aivan loistavaa Deimoksen mielestä.
Paikkamakuun se keksi Sinisteriltä. Yhtenä päivänä käskin Sinisterin maihin ja kävelin matkan päähän. Käännyin ja Deimos kökötti Sinisterin vieressä odottamassa mitä tapahtuu seuraavaks. Ihan tyynesti ja tarkkana mua tuijottaen.
Noin pirun vilkkaaksi koiraksi se on erinomainen pysymään paikoillaan.


Deimoshan on mielettömän tarkka maavainuinen jäljestäjä, ja nyt sillä on melkein luonnostaan hyvä nouto. Vakuutuin yhdessä illassa sen kyvyistä niin, että taidan alkaa tosissani siirtyä sen kanssa noutokapulaan.

Otin Derpan näyttelykoiraksi, asenteella "Ei sen tarvitse hankkia aivoja, kunhan on kaunis ja ystävällinen"
Sillä on niin hauska tapa tehdä töitä, että en osaa itsekään pitää vakavaa naamaa.

Deimoksen äidin siskon luonnetesti on +174 ja suvusta(mummon sisarukset) löytyy mm. JK2, valjakkohiihtoa, BH ja luonntesti +250, mummon äiti JK3... Joten ehkä siellä suvussa on sitä potentiaalia.

Kyllä me lähdetään kokeilemaan siipiämme Deimoksen kanssa. Sillä ei ainakaan jää kiinni luoksepäästävyydestä, tuo otus on mega-avoin.

Pelkäsin että se on liian vanha aloittamaan mitään, mikä voisi edetä ehkä kisatasollekin, mutta sitten muutama kovempikin harrastaja ilmoittautui myöhään aloittaneeksi ja rohkaistuin.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Virkeä viittasankari



 Tonttukoira.
Nyt on takki lihasten lämmittelyä varten. 
Lähinnä talvesta olin huolissani, kun Sinisterin meno olisi yleensä aina "kylmiltä lihaksilta täyteen vauhtiin"

Ihan uskomatonta, mutta Sinister on ollut hirveän hyväntuulinen nämä päivät mitä on leikitty viittasankaria. Se juoksee rallia, riepottaa Deimosta, pomppii, juoksee päin ja intoa riittää. Enemmän kun aikasemmin.
Hirveesti sitä myös naurattaa takki päällä. Taitaa tykätä.

Tänään heiteltiin frisbeetä pitkästäaikaa, ilmakopit hieman ruosteessa, mutta kyllä se taas viihdytti esityksellään montaa ohikulkijaa :)

torstai 20. syyskuuta 2012

Pentuvinkkejä


Pentulistat on aivan täynnä myytäviä pentuja ja kaikkialla töpöttelee vastaan erirotuisia vauveleita.

Pennut on ihania, söpöjä, kilttejä, älykkäitä, tuoksuvia, tottelevaisia...


...Eikun, olivatko ne sittenkin niitä pieniä pirulaisia, jotka syövät huonekalusi, pissivät ja kakkaavat asuntosi täyteen tavaraa? Syövät sinut vararikkoon, purevat sinuun reikiä. Kaiken tämän remontin hoitavat vielä äänekkäästi.

Pennut ovat vielä helppoja. 
Pikkuruisista maitohampaista lähtee yllättävästi vähemmän tuhoa kuin aikuisen turhautuneen, eroahdistuneen nuoren koiran hampaista.
Ennen kuin pennusta kasvaa mahdollinen taloterroristi, on muutama vinkki paikallaan...

Nämä vinkit ja mielipiteet ovat omiani. 
Koirasi kasvattaja neuvoo sinua kaikessa pentuun liittyvässä ja tietää rodustasi enemmän kuin minä.
Seuraavia asioita on erittäin hyvä alkaa harjoitella ihan ensimmäisinä viikkoina.

Elämää pennun kanssa

Luoksetulon perusta:
- Kehu aina pentua kun se tulee luoksesi, anna sille lelu tai herkku.
- Tehokkain pennun houkutin on korkea, kimeä ääni "pentupentupentu" tai "tuletuletule"
- Älä laita pentua hihnaan ensimmäisinä päivinä, pennun on opittava seuraamaan sinua vapaa-ehtoisesti.
Omat koirani taisin laittaa hihnaan pihalla ensimmäistä kertaa n.6kk iässä...
- Ole innostava ja iloinen. Näytä pennulle että on kannattavaa pysyä sinun mukanasi.
- Jos pentu meinaa harhailla, juokse pakoon. Toimii paimenkoiralla 100% varmasti.
Tätä on alettava harjoitella HETI pennun tultua kotiin. Jokaisen koiran on osattava luoksetulo. Tämä ei kuitenkaan ole mitään rautaista tulitreeniä, vaan kannustavaa iloista opettelua.

Sisäsiisteys:
- Hurjin pissahirmu voi pissata jopa 20min välein. Kuten meillä Deimos teki. Mikäli pentu on vilkas sähköjänis, myös pissan pidättely on alussa hieman vaikempaa.
- Pentu pissaa leikkimisen, heräämisen ja syömisen jälkeen.
- Ota pentu heti syliin ja juokse pihalle. Kehu kun pissaa ulos. Se on maailman hienoin asia.
- Yöllä ei herätä ulos pissalle. Koira herättelee sitten sinua aikuisenakin vielä, jos hätä iskee yöllä...
- Sanomalehdet hidastavat joskus opettelua. Mielestäni koiran on hyvä ymmärtää että vain ulos on soveliasta tehdä tarpeensa, ei minnekään sisätiloihin.
Sisäsiisteyteen ei ole oikotietä.

Hoitotoimenpiteet:
- Koiralle ei anneta periksi.
- Kynsiä leikatessa koira syliin, ei anneta rimpuilla. 
vaan se pidetään sylissä koko toimenpiteen ajan. Lopuksi voi palkita(suosittelen)
- Turkkia harjatessa pentua pidetään paikallaan seisoma-asennossa, eikä pennun anneta pureskella harjaa. Torutaan tarvittaessa. Harjaaminen ei ole leikki.
- Älä koskaan kosketa koiraa vihaisena tai kovaa. Kosketus on positiivinen asia.

Yksinolo:
- Mikäli koirasi joutuu olemaan yksin, opeta se alusta asti.
- Älä koskaan hyvästele pentua lähtiessäsi tai tervehdi sitä takaisintullessa.
- Jätä pennulle vaikkapa aitoja luita ajanvietteeksi. Jätä myös leluja ja luvallista tekemistä. Tämä voi säästää huonekalusi ja kenkäsi.
- Pidennä pennun yksinoloaikaa pikkuhiljaa. Aloita vaikka 10minuutista.
- Opeta pennulle, ettei yksinolossa ole yhtään mitään ihmeellistä. Älä reagoi tilanteeseen millään tavalla. Ole kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kuin et olisi koskaan missään käynytkään.
- Älä koskaan huomio ulisevaa pentua. Huomioiminen vahvistaa ulinakäytöstä. Luonnossa ja kasvattajalla pennut itkevät houkutellakseen emän paikalle, sama pätee omistajaan. 
Näytä pennulle että ulinalla ei saavuta mitään.
- Jätä kamera/äänitys päälle, niin saat tietää mitä pentu tekee yksin.

- Älä koskaan rankaise koiraa tuhoista, joita se on tehnyt yksinollessaan!! 
Tilanne on jo mennyt, eikä koira enää ymmärrä mitä on tehnyt väärin. Tämä voi johtaa vakavaan eroahdistuskäytökseen, sillä sen lisäksi että koiraa inhottaa olla erossa omistajastaan, se odottaa vielä peloissaan omistajansa vihaista reaktiota asiaan mitä se ei ole tehnyt.

- Luonnossa lauma ei eroa toisistaan, ja yksinolo on koiralle epäluonnollista. Tee siis kaikkesi että pennulla olisi järkevää tekemistä kotona silläaikaa. Yksinolo voi usein kääntyä koko talon remontiksi tai naapuruston kattavaksi oopperaksi. Eroahdistus-stressi on myös vaarallista koiran terveydelle.


Ulkoilu:
- Jos aijot aikuisena käyttää hihnaa, on hihnakoulutusta tehtävä jo pentuna päivittäin.
- Pentu ei saa vetää tai riehua hihnassa. Jos pentu vetää, pysähtyminen tai napakka nykäisi hihnasta toimii.
- Pentu ei saa tahtoaan läpi vetämällä. Jos pentu kiskoo esim. koirapuistoon, kävelkää poispäin. Pentu ei saavuta tahtomaansa huonolla käytöksellä.
- Pentu tapaa muita koiria koirapuistossa ja koiratreffeillä, ei lenkillä hihnassa.
- Jos pentu haukkuu hihnassa, kiellä käytöstä! 
Seuraavalla kerralla ennakoi, ja siirrä koiran huomio vaikkapa herkkuihin.
- Älä kiristä hihnaa ohituksessa. Se kiristää koirasi mielentilaa.
- Kiellä ei-toivottu käytös! Palkkaa oikea käytös.

- Muiden koirien ohittamista suositellaan harjoiteltavan nameilla (ruoka rauhoittaa koiraa), mutta itse olen käyttänyt palloa ja frisbeetä (esineillä on kiihdyttävä vaikutus koiraan, siitä voi seurata ongelmia).
Ohituksen lähestyessä otan esineen taskusta ja koiran huomio kiinnittyy siihen. 
Ohituksen jälkeen koira saa esineen. Jos koirasi ei pidä herkuista, esine on silloin varmampi vaihtoehto.
 Sinisterin kanssa vain yksinkertaisesti aina käveltiin ohi välittämättä mistään, ja se on pysynyt aina. Sinisteriä ei koskaan kiinnostanut ohikulkijat, varmaan koirapuiston ansiosta.

Käytösmallit:
Sinun asenteesi on koirasi asenne. Pentu peilaa ihmisestään käytösmalleja, samoin perheen vanhemmista koirista. Jos talon vanhemmat koirat ovat huonokäytöksisiä, se tarttuu uuteen pentuun myös.
Kun sinä ignooraat vastaantulijan, oppii pentusikin olemaan välittämättä.
Kun sinä innostut vastaantulijasta, pentusikin sekoaa.

Kun opetat pentusi hyvin, sinulla on täydellinen aikuinen koira 2vuoden kuluttua.

Deimos kasvattajalla Belgiassa ;)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Koiranomistajan "Älä tee näin" osa.1

Kuten kaikki tietää, meidän lauma käy paljon koirapuistoissa. Näen siellä usein hieman ongelmallisia koiranomistajia, ja sen pohjalta halusin kirjoittaa tämän.

Koiranomistaja! Älä tee näin. - Osa 1


- Älä jahtaa koiraasi.

Aivan järjetöntä hommaa. Koiraa ei saa koskaan jahdata, siitä tulee hauska hippaleikki.
Useimmiten ihmiset tekevät juuri näin kun koira pitäisi saada kiinni. Jo muutaman kerran jälkeen koira huomaa sen olevan todella hauska leikki, jossa saa vielä jokakerta voittaa.
* Pennusta saakka, koiraa pitää opettaa seuraamaan sinua. Juokse karkuun, kimitä, leiki saalista, pentu juoksee tuhattasataa sinun perässäsi. Sinä olet laumanjohtaja, sinä määräät menon.

- Älä käytä koiran nimeä rankaisemiseen.
Kutsuttaessa nimellä se koira ei muuten tule todellakaan lähellesi, jos olet käyttänyt nimeä rankaisun yhteydessä. Koiraa kutsutaan aina ystävällisellä sävyllä. Koiraa ei toruta kun se tulee luoksesi, vaikka olisikin ollut karkuteillä.

- Älä käytä suihkupulloa rankaisemiseen.
Taas aivan järjetön idea, ja tätäkin näen usein. Meillä suihkupullo kuuluu lääkekaappiin - sillä on kätevä suihkuttaa desinfiointiainetta esim. koiran tassuhaavoihin. Suihkupullossa on tarpeeksi painetta, että sillä pääsee hyvin anturahaavan sisälle ja sitäkautta se on tehokas puhdistusapu.
Kätevä turkinhoitoaineen levittämiseen. 

Se ei ole paha asia, vaan erittäin kätevä apuväline.



- Älä rankaise koiraa ihmisten ja muiden koirien tervehtimisestä.
Omaa pentuani(10vko) toruttiin kun se meni luvatta tervehtimään naapuriani. Musta on vaan hyvä, jos koira haluaa itse ystävällisesti lähestyä muita eläviä olentoja. Uteliaisuudesta ei saa rankaista, etenkään pentua.
Sinister oli niin pidättyväinen pentu että tsempattiin sitä täysillä tervehtimään kaikkia, ei ollut helppoa.

- Koirat eivät tutustu hihnassa
Koirat tapaavat aina vapaana. 
Hihna ahdistaa joitakin koiria ja voi yksin aiheuttaa epävarmassa koirassa remmiräyhäs-efektin. Usein myös kireä hihna viestii koiralle omistajan arkaa/epävakaata mielentilaa ja koiralle se on kuin bensaa tuleen. Älä vie koiraa hihnassa puistoon, se voi aiheuttaa pahaa vahinkoa.
Olen monesti nähnyt miten hihnassa ahdistunut koira on jäänyt muiden koirien saaliiksi - omistajien kuvitellessa kuristusotteen parantavan asiaa...
Monet remmiräyhät ovat ilman hihnaa täysin tavallisia koiria.

- Jos et luota koiraasi, se ei luota sinuun.
Omistajan ja koiran terve suhde perustuu luottamukseen, kunnoitukseen ja ihmisen johtajuuteen. Jos et luota koiraasi, miksi se luottaisi sinuun? Jos koira ei luota omistajaansa, ottaa se esim uhkaavassa tilanteessa oikeudekseen puolustaa itseään, sillä se tietää että sinä et sitä tee.
Jos odotat kokoajan pahinta, koira antaa sen sinulle kymmenkertaisena. 
Jos oletat koiran purevan, se varmasti syö jonkun.
* Puolusta ja johda laumaasi kuin johtaja, näytä olevasi luotettava ja kunnioituksen arvoinen.
* Ota rennosti, myös koira rentoutuu.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lonkkakuulumisia


Noni, koira on ihan aineissa kuvausten jälkeen, ja keksi se äristä eläinlääkärille taas.
Naamaan saa koskea niin paljon kun haluaa, mutta ei hänen tassuihinsa. Hö.
Vielä rauhoitettuna irvisteli itekseen ja jalat puti niin vahvasti alla ettei koko koiraa meinannut saada maahan.

Otin pari kännykkäkuvaa reissulta kun tietenkin kiireessä unohdin kameran.

Selkä terve ja silmätkin OK!


Eläinlääkärin (Per Axelson) arvio lonkista A/A
Sanoivat vielä että jos kennelliitto lähettää takaisin huonoina, niin vihainen puhelu perään. 
Pitivät erinomaisina :)

 Kyynärarvio 0/0


Odottelua. 
Silmätipatkin meni suorastaan itekseen, eikä Ässämies tuuminut niistä kummoisempaa. 

Treeniä äijät, treeniä


Tein viikonloppuna elämäni huonoimman treenin Sinisterin kanssa. Olen ainakin vähän viisaampi - Sinister ei kestä häiriötä, etenkään sen lemppari-ihmisiä katsomassa.
Tuo koira täytyy myös kuumentaa kunnolla, pikkusöpö tottis ei ole selkeästikään tarpeeksi motivoivaa kun Mari-kummi seisoo katsomossa.


 ... Onneksi meillä oli hyvä opettaja.



Palataan siis harjotteluun kotikentälle, missä ainoa häiriö on lapset, jotka Sinister haluaa ignoorata muutenkin.

Muuten viikonloppu meni niinkuin yleensä. Vauhdissa tuttujen jäppisten kanssa.


Kasa belgimakkaroita.
Sinister, Deimos, Dino ja Foxi alimpana.

Sinisterin stressit on yhä liian korkealla 5päivän loman jälkeenkin. Oon koittanut kevyesti hieroa sen selkää ja kiihdyttää pintaverenkiertoa hellästi. Muuta eroa en huomaa kuin pissahädän ;)

Hieronnasta puheenollen sain vihdoin torstaina kirjani.

Sinisterin siskon omistaja suositteli tätä kirjaa kun pohdiskelin lihasjumejen ja selän rakenteen syntyjäsyviä. Sainkin paljon vastauksia! 
Harmittaa vain kirjan venyttelyohjeet, en itse amatöörinä ainakaan menisi niitä suorittamaan koiralleni. Enemmän haittaa kuin hyötyä kun ei tiedä mitä tekee.

Kaikki muu oli oikein mielenkiintoista ja hyödyllistä jokaiselle koiranomistajalle.
Venytyksetkin ehkä siinä mielessä että koiraa voi kannustaa ja palkita niiden omatoimisesta tekemisestä, kuten oon aina tehnytkin. Aina kun koira venyttelee -> palkkaa.





Kuten kirjassakin tulee esille, urheilukoirahieroja ja fysioterapeutti ovat tärkeitä apuja koiranomistajalle. Josset ole käyttänyt koiraasi vielä kertaakaan hierottavana, juokse jo nopeasti vastaanotolle.

Itse olen saanyt koirahierojasta niin paljon irti koirani kanssa että ekalla kerralla itkin kun koira liikkui niin kivuttomasti sen jälkeen. Kirjassakin painotetaan että myös kotikoirat tarvitsevat hierontaa.

Kirja antaa myös vastauksia koiran käytösongelmiin, jotka nekin voivat usein johtua fyysisistä ongelmista.
Suosittelen lukemaan!


Sinisterillä on tänään 16:00 lonkka-,kyynär- ja selkäkuvaukset silmäpeilauksen kera.
Kirjoitan siitä tännekin. Kumpa kaikki olisi kunnossa.

torstai 13. syyskuuta 2012

Hyvää harrastuskoiraa etsimässä?

Harrastuskoira, käyttötulokset, kova luonnetesti, käyttölinjan koira. Tavotteet?

Mun ja Sinisterin elämäntavote on BH ja TK1.
Sinisterin sisko oli 1v iässä TK1 ja pian on BH. Mahtava sisko!

BH ja/tai TK1 ei ole mikään "tosiharrastajan" tavoite, mutta se on hyvä, realistinen tavoite ja sopiva ainakin ensikertalaiselle.
TK1:n eteen vaaditaan kolme(3) ykköstulosta(ALO1) tottelevaisuuden alokasluokassa(ALO).

Mistä harrastuskoira?
Mikä on harrastuskoiran ja "kotikoiran" ero?
Löysin vastauksen tähän eilen. Se vaan kolahti. 

Saanko esitellä, Sinisterin äidin veli, eli Sinisterin eno-koira.

FI MVA, JK3, BH, TK1 Mustantuiskun Karyx "Keke"
Kekellä on "muutama" saavutus, vaikka ikää on vasta 5vuotta.
Luin, että jälkikoira on parhaillaan vasta 6-10vuotiaana. Keke on kuitenkin jäljestänyt itsentä aika hienosti kohti käyttövaliota.

Keken äiti on käynyt näyttelyissä ja isä on monen maan muotovalio, sekä käyttövalio jäljellä.
Keken sisaruksilla on agituloksia, ja BH löytyy. Näyttelyissä ovat pärjänneet, muttei kummoisempaa.

Sanoisin että kyse on enemmänkin ahkerasta ohjaajasta, joka ominsanoin on kuulemma tumpelo, mutta minun mielestäni oikein pätevä. Ei se koira yksin ilmoita itseään kokeisiin ;)

Uskon että lähes mistätahasa perushyvästä koirasta saa hyvän harrastuskoiran.
Hyvä harrastuskoira on ehdottoman hyvä, jos se on vielä kotonakin miellyttävä perheenjäsen.


Keken siskon tytär, TK1 Mustantuiskun Savannah "Ruki" on hyvä esimerkki, 
että omistajan ahkeruus ratkaisee. 
Ruki ja Deimos

Rukin äiti on kaunis näyttelykoira, isä kansainvälinen muotovalio, 
kaksi kertaa ALO1 tuloksella ja BH:lla.
Vaikka vanhemmat eivät suoranaisesti harrastaisikaan, voi silti näiden jälkeläisistä tulla superkoira. 
Kyse on motivoinnista ja kasvatuksesta.
Belgissä on tulta, ja on erittäin koulutettava rotu. Rukin vanhemmissakin on tulta ja taitoa, joka näkyy erityisesti Rukissa ja monissa muissa jälkeläisissä.

EEJV-07, EEV-08, HK3, BH Mustantuiskun Dixandro-Cabor "Dino"
Dinon äiti on näyttelykoira. Isä on Tsekkiläinen poliisin suojelukoira.
Vanhemmilla ei siis ole mitään tietoa haku-koulutuksesta, mutta silti Dino on hieno hakueläin voittajaluokassa. Dinosta olisi myös ollut suojeluun, ehkä liikaakin. Dinon isällä, Cabor van labayolla ei koskaan harrastettu mitään, ennenkuin muutti kirjansa poliisiin.
Dino on keskitasoa hankalampi koira, ja kasvattajansa sanoin 
"Olis ollut todellinen pommi väärissä käsissä"

Deimos on belgian muotovalio-isästä ja näyttely-kotikoira-emästä.
Deimoksella on erittäin supertarkka maavainu, vaikka mitään jälkikoiraa ei ole vanhemmissa.
Deimoksen isä ja sisko harrastavat IPO:a, mutta Deimoksesta taas ei koskaan ikinä siihen olisi.

En myöskään tiennyt mitään mahdollisesta vahtivietistä (video alla!) 
ja se on tullut mulla (positiivisena) yllätyksenä nyt murrosiässä. 
video

Deimoksella ei myöskään ole ollut minkäänlaista mörköikää. Tyytyväinen olen.
Ostin koiran näyttelytarkoituksiin, ja vasten odotuksia, siinä saattaakin olla harrastuspoweria pidemmällekin.

Vaikka vanhemmat tai suku ovat jotain, se ei tarkoita että jälkeläiset ovat samanlaisia.

Älä tuijota sokeasti koiran käyttötuloksia. Tuijota itseäsi peiliin: Mitä haluat harrastaa, miten paljon, miksi? Oma motivaatiosi vie koiran pitkälle. Oma motivaatiosi puute ei vie koiraa mihinkään.
Jos koirasi ei käyttövalioidu sillävälin kun istut sohvalla, se ei ole koirasi vika, tai koirasi sukulinjan syytä.

Muistakaa rakastaa koirianne! Tittelit eivät mittaa koiran arvoa!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Rotunsa paras pentu!!!


Porvoon koiranäyttely, 9.9.2012
Deimos ROP (rotunsa paras pentu)!!! + Kunniapalkinto!

Äidin rakas syöttösika ei osannut juostakaan, ja teki kehästä härkärodeon, mutta sillä oli tosi kivaa. Maailman vilkkain ja iloisin koira, joka varmaan lahjoi tuomarin tämän saavutuksen eteen.
Oli siellä oikeasti käyttäytyviä koiriakin...







Omin sanoin se meni kamalasti juoksemisen puolesta. 
Deimos rakastaa näyttelyitä ja ihmisiä, tuomareillekin täysin avoin ja juoksee päälle pussailemaan jos ei estetä. Jalat eivät todellakaan ole kehittyneet vielä, eikä handlaa juoksemista. Esittäjä oli ihan elämänpelastaja, ilman kokeneempaa esittäjää tuo näytös olisi varmaan päätynyt
niskapeppuotteella ulos kehästä ;)
Deimoshan on lihava, se rakastaa ruokaa, syömistä ruoan kerjäämistä ja sen haistelua. Ihmetyttää vaan kun Deimoksen sisarukset on 6-8kg painavampia suht. samalla säkäkorkeudella.
Tottahan se on että laihdutus vei Deimoksen lihaksetkin...

Mutta arvatkaa mitä? Deimos on rotunsa paras syöttösika, ja se riittää mulle. 
Oon ylpeä pikkumiehen saavutuksista!

Arvostelu suomennettuna:
"Tukevassa kunnossa. Pitkä pää. Hyvät päälinjat, pieni otsapenger. Erittäin hyvä maski. Erinomaiset silmät ja korvat. Erittäin hyvä kaula. Hieman pehmeä selkä. Laskeva lantio. Neliömäinen kokonaisuus. Riittävä rintakehä ikäisekseen. Hyvä luusto. Hieman niukat etukulmaukset, takana hyvät. Liikkuu riittävällä askelpituudella. Erittäin energinen. Miellyttävä luonne"



Sinister EH (Erittäin hyvä), mitä se ei ansainnut mun mielestä. Mä en pystynyt kunnolla katsomaankaan edellisistä kauhukokemuksista johtuen. 
Tuomari oli mahtava, se taisi tietää nuoren uroksen temppuilut, eikä antanutkaan periksi Sinisterin kettuilulle.
Thanks for Jesper Andersson (Kennel Eternity's) for being way too kind! We don't deserve it.



Sinisterin arvostelu (huonosti)suomennettuna:
Suurikokoinen. Varautunut, hyökkäävä. Maskuliininen, keskipitkä pää. Korrekti pään linja. Minimaaliset stopit. Hyvä maski. Hyvät silmät ja korvat. Erittäin hyvät liikkeet(?)Riittävän vahva selkä, hieman pitkä. Hyvä rinta. Jyrkkä olkavarsi(niukat kulmaukset kenties??)

Näyttelylappujen käsiala pääsi hämäämään liikaa, arvostelu hieman puutteellinen kun ei saatu selvää....

lauantai 8. syyskuuta 2012

Työkoiran työt

Työkoirarodut, esim belgianpaimenkoira, dobermanni, rottweiler, saksanpaimenkoira etc...
Työkoirarodut, joita kutsutaan usein kuulopuheissa "tappajakoiriksi"

Kyllä, tottakai niistä saa "tappajakoiria" kun koiran ulkoilutus ja aktivointi tarkoittaa energisen koiran viemistä koirapuistoon ja sanoo "juokse nyt"
Sitten ihmetellään mitä se rakas mussukka nyt räyhää ja tappelee, kun ollaan kävely ainakin 1km koirapuistoon ja takaisin.
Jokainen luettelemistani koirista on pommi väärissä käsissä.

Jokaisella työkoirarodulla on oltava jokin työtehtävä! 
Tällaiset koirat pitkästyvät sohvakoirina, eikä turhautuessaan niistä ole enää seurakoiriksikaan ollenkaan. Työksi sopii lähes mikä vaan. Tottelevaisuus, koirauinti, temppukoulutus, koiratanssi, suojelu, agility, jäljestys, haku, vesipelastus, valjakkohiihto, canicrossi... Taivas on rajana.+ Näillä roduilla on oltava tiukka peruskoulutus.

Dobermanni
Huom. Suomessa luppakorvaisia ja pitkähäntäisiä, typistys kielletty!

(näyttelylinjainen)Saksanpaimenkoira

 (Käyttölinjainen) Saksanpaimenkoira:

Rottweiler
Huom. Suomessa hännän typistys kielletty.

Käyn koirapuistoissa itse paljon, mutta se ei todellakaan ole kuin minimaalinen osa kaikesta mitä tehdään. Koirapuistossa olen myös kuullut miten ihmiset juoksevat koiriensa kanssa 10km lenkkejä päivittäin eikä koira väsy.
Eihän se koira juoksemisesta väsy hemmetti. Aivotyötä kehiin! + Mikäli koiran liikuntatapa on väärä, 
siitä ei ole mitään hyötyä vaikka miten juoksisi. 
Näiden 10km juoksevien koirien kunto hyytyi meidän syöttösikojen tahdissa frisbeessä.
Huom. Tarkkaile koiran tapaa liikkua!! Peitsaaminen tai vino ravi ei ole tervettä, eikä kehitä koiran kuntoa mihinkään hyvään suuntaan. >> EI NÄIN! <<

Tapaan myös koirapuistossa lähes päivittäin jokaista edellämainituista työkoiraroduista, ja ne ovat luonteeltaan erittäin ystävällisiä ja kaukana tappajakoirista. Kyseiset koirat ovat oikein aktivoituja ja koulutettuja.

Meidän koirat ravaavat päivässä n.2-5km, vapaana. Muu aktiviteetti on rajua frisbeetä, tottelevaisuutta, esineruutuja ja joskus muita nenäjuttuha. Sinister harrastaa myös hihan pureskelua.
Sinister ja Deimos ovat vielä sen verran painavia (lue: läskejä) että musta on outoa miten 10kilometrin juoksijat eivät näille pärjää kunnossa.

Meillä kävellään erittäin harvoin hihnassa, tottapuhuen hävettää myöntää, en ole koskaan tehnyt kummankaan koirani kanssa hihnalenkkiä. Hihnaa käytän Helsingin keskustassa ruuhka-aikaan.
Koira ei hyödy hihnasta mitään, ei etenkään liikunnallisesti.
Hihnalenkki ei ole mitään liikuntaa, se on koiran siirtämistä paikasta A, paikkaan B.

Alunperin en käyttänyt hihnaa tai pantaa helpolla, koska kummini varoitti sen painavan koiran turkkiin urat. Se on totta, liian usein näkee kun huono panta on hiertänyt koiran turkin ja ihon rikki.

Cesar Millanin sanoin, Exercise, discipline, affection.
"Harjoitus(liikunta), kuri, hellyys"

Käytännössä tuo esimerkki toimii esim Toko-treeneissä:
Koira saa fyysistä ja henkistä harjoitusta, mutta jos se pelleilee, sille muistutetaan kurista. Sitten oikein tehdessä lopuksi palkkio.


Väsynyt koira on onnellinen koira. Pätee koosta ja nimestä riippumatta kaikkiin.

Sinister tekee nykyisin myös pieniä "terapiakoira"-juttuja, ehkäpä siitä tulee joskus vielä oikea palveluskoira.


video
Sinister "töissä"
Kuuntelee käytävän ääniä valppaana, ihan hurja juttu.

Ei mutta tosiaan Sinister on niin vahvahermoinen ja aivojaan käyttävä arjessa, että sen voi ottaa huoletta mukaan minnevaan. Tässä videossa Sinister oli mulla mukana lääkärissä henkisenä tukena, terapiakoirana, sillä on siihen mun omalääkärin antamat oikeudet.
Sinister on just oikeanlainen, ei arka, ei ylisosiaalinen hännänheiluttaja - se ignooraa, keskittyy vaan omistajaan. Se ei hauku tai sählää, se on sellaiseen liian älykäs. 
Aijon jatkossakin käyttää Sinisteriä ihkaoikeissa työtehtävissä, sillä tästä koirasta on moneen menoon.

Sinisterin äidillä tulee keväällä pentuja!

Mustantuiskun Kiarina x Himbi's Fray(?)
Kiarina on mielettömän kaunis, terve ja erittäin rauhallinen varma koira. Kina on suurikokoinen, kauniin tumma koira, joka ei murehdi maailmaa turhaan. Käytiin katsomassa Kinan pentuja ensimmäistä kertaa toukokuussa 2011, Kiarina tuli moikkaamaan ystävällisesti, oli rapsutettavana 
ja meni sitten rennosti nukkumaan.
Ei mikään rähisijä! Kinan edelliset pennut ovat erittäin hyväluonteisia, eivät tappele 
ja ovat erittäin potentiaalisia harrastuskoiria.
 Pentueen tuleva isä "Devil" asuu myös kolmen muun pallikkaan uroksen kanssa, ja ovat ylimmät ystävät.

Kiarinalla on aivan uskomattoman ihana turkki, joka on periytynyt ainakin Sinisterille. Ei turhia takkuja, eikä liikaa karvanlähtöä.
Kiarina periyttää ihanaa rauhoittumiskykyä pennuilleen, mutta myös jostakin sieltä tulee tulinen työmotivaatio Mustantuiskun Savannah, 1v ikää ja TK1
Näyttelytuloksia ja terveystilastoa Kinan pennuilla on mm:

Mikäli kaipaa täysipäistä, vahvahermoista, ystävällistä koiraa, ottakaa kasvattajiin yhteyttä!

torstai 6. syyskuuta 2012

Toiveita?

Deimos poseerasi äsken sporttisena vessassa ;)

Huomasin äsken, että Deimoksen jalanpureskelu on kutinaa tosiaankin, muttei ihan sellaista kutinaa kuin olisin luullut. Kun Deimosta rapsuttaa rinnasta, se alkaa järsiä(kyhnyttää hampailla) ensimmäistä asiaa mitä saa suuhunsa. Rapsutan sitä rinnasta ja se alkaa mutustaa mun hihaa
 tai vaihtoehtoisesti mun _rintaa_ siihen kutinaansa.
Normaalisti siis kun sitä kutittaa rinnasta, sen oma tassu on ensimmäinen asia suun tiellä. 
Periaatteessa siinä tassun ihossa siis ei ole mitään vikaa, vaan siellä rinnan ihossa. Siellä oli pari näppylää, kenties rasvapatteja puhdistuskuurista.

Että voihan lollero.


Sain toiveen, että kirjoittaisin koirieni koulutuksesta hihnakäyttäytymisen suhteen. Moni arkielämän koiratuttu on myös ihmetellyt meidän mieletöntä arkitottelevaisuutta (täh?!) joten kai voisin kirjoittaa siitäkin.
Viimeeksi tänään eräältä pentukoiran omistajalta oli tipahtaa leuka, kun sanoin että Sinister on mun ensikoira. 
Kiitän kehuista, onhan se imartelevaa, vaikkakin on meidänkin pojilla ne tottelemattomuudet ;)

Jos on toiveita, mitä tahtoisitte kuulla tai nähdä täällä blogissa, toteutan sen mielelläni!

Huomenna Sinister lähtee mun kanssa lääkäriin, sillä on omalääkärin suomat terapiakoiran oikeudet.
Mennään polkupyörällä ja lähijunalla, aika jännittävää!

Ps. Sinisterin käyttäminen paskalla näyttää nykyään tältä:


Voi kyllä, koiralle tuli yhtäkkiä kakkahätä ja tää oli lopputulos kun meikä kompuroi :D Älä siis koskaan oleta että koiran pissa/kakkalenkki on huoletonta menoa!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Tilipäivä on hyväpäivä

Juhannuksen muistoja

Aamulla nousin silmät kierossa kun sialla ja totesin että tilillä on rahaa. 
Se tiesi sitten Tarjoustaloa, Musti&Mirri Outletia ja Murren Murkinaa.


Ensinnäkin nappasin pojille köysileluja, kun nää kaks tykkää vetää kaiken kahtia. Köydetkin ne vetoleikkii poikki ennenpitkää.


Sitten samassa piipahdin M&M Outletissa, ja sieltä hyllystä mulle alkoi kuiskia vetovaljaat juurikin kokoa 70cm, tyylikkäänä punaisena värinä.


Pari senttiä on tosiaan tilaa, ja ne luultavasti tulee sopivasti iän kanssa lihaksista. Sinister saa hetken vielä odotella että pääsee rekihommat aloittamaan, ja sekin aloitetaan sitten kevyillä naapurin lapsilla.

Sitten mun salaiseen paratiisiin, Murren Murkinaan...

 Deimos sai vihdoin oman ruokakupin! Se on tähän asti syönyt kissan 2dl kupista!
Sit löysin tollasen kalanmaksaöljyn, mikä onkin mukava A- ja D-vitamiinilisä talvea varten.

 Deimokselle oma huomiohuivi. Otin tälläkertaa M-koon, sillä L on aika reilu. Vaikka meidän pojat on rotevia, niin ei ne mitään XXXL mitotusta kuitenkaan tarvi.

Kaikkien normaaliostosten lisäks ajattelin kokeilla possun häntäluita. Hinta sopi mukavasti mun silmälle, niin ajattelin että miksipä ei. Pojille menee kaikki luut maan päällä maun puolesta.

 Deimos juhannuksena, sivistynyt juomari torilla ;)