Pikkukoira ei ole helppo koira

Pieni ei automaattisesti tarkoita helppoa ja mukavaa.

Pörröinen ei tarkoita halinallea.

Pieni ja pörröinen voi olla elämäsi aikapommi.

Liian monesti törmää pikkukoiriin, jotka eivät ole alkuunkaan hallinnassa.
Mutta eihän se haittaa jos ne puree, nehän on pieniä?
"Otetaan tollanen mäyräkoira, se on pieni helppo söpö makkara"

Mäyräkoira, wikipedia:
"Se on useimmiten hyvin itsepäinen. Sen metsästysvietti on selvä, myös vahtimisvietti on voimakas. Mäyräkoirat ovat tunnettuja suuren koiran luonteestaan. Se ei helpolla luovu saavuttamistaan oikeuksista tulla esimerkiksi sohvalle"

Pieni ja suloinen? Kyllä, toki.
Mutta erittäin haastava.

Entäs Welsh corgi? 

Sehän on niin kiva kans lihottaa hirveäksi punkeroksi kun se on söpöä.
Söpö helppo koira vaikkapa lapsiperheeseen?

Lainaus keskustelupalstalta:
"Meillä oli. Eli 15-vuotiaaksi. Iso koira pienen koiran kropassa. Jääräpäinen räksyttäjä, pomottaja. Pudotti paljon karvaa ja aluskarvaa. Näykki lapsia nilkoista.

Mutta: kunnolla koulutettuna aivan ihana koira."

Juuri tänään yöllä tapasin hallitsemattoman corgin ja tämä syöksyi Sinisterin naamalle hampaat irvessä äristen kun tämä heilutti häntää 1-2metrin päässä ja koitti kutsua leikkiin.
Deimos oli ihan kamala, ei mitään toivoa seurasta.
10vko Pennullekin piti rähistä.
Silti omistajat hyssyttelivät tätä ja häätivät Sinisteriä kauemmaksi käsillä huitoen. Sinister seisoi metrin päässä ja iloisena heilutteli häntää corgitytölle - Siis ihan kamalaa!1
Sitten kun Sinister ei tykännyt kasvoja kohti huitomisesta pimeässä ja alkoi haukkua, niin omistaja sanoi heti "Okei sorisori, uskotaan" Öö.

Valkoinen länsiylämaanterrieri?
Liian monta westietä on tullut tappelemaan koirapuistossa meidän kanssa. Paras esimerkki oli 11kk westie-uros, joka kävi Sinisterin kasvoihin kiinni. Sinister vastasi ja minä olin heti irrottamassa koiria toisistaan. Westien omistaja seisoi tumput suorina suu auki, sitten alkoi hössöttää, sitten vaihtoi puolta puistossa.
Ei se puolen vaihtaminen auta, jos oma koira yrittää käydä kaikkien naamaan kiinni. Joukossa on aina vähintään yksi uros joka vastaa haasteeseen.

Jackrusselinterrieri?
Näissä on tulta. Tutustuin rotuun Sinisterin kasvattajalla, ja nämä pikkuiset pitivät oikein mainiosti puolensa belgianpaimenkoiria vastaan. Aktiivisia otuksia, joilla kuuluu olla viettiä.
No, tämä rotu on monen valinta "joku pieni" "ensikoira"
Tottakai ensikoirien omistajissa on paljon hyviä, mutta myös niitä aivan kahjoja.
Kadullani asuukin tälläinen pariskunta, joka nostaa russelinsa aina syliin nähdessä toisen koiran. Jos toinen koira pääsee liian lähelle kun koira on maassa - nostaa omistaja koiran hihnasta ja roikottaa kuin hirsipuussa - koira huutaen ja kuristuen.
Koirapuistossakin tämä käy hihnassa, ja taas roikutetaan kun joku koira tulee lähelle. Monesti päätynyt mm.faaraokoiran saaliiksi juuri kuristuksen ja saaliilta kuullostavan kirkumisen takia.

"Se pelkää isoja koiria"
No ei pelkäisi jos olisit antanut sen olla isojen kanssa pienestä asti. Hyssyttely ei pelasta maailmaa.

Miksi aina terrieri? Niissä on kipinää, luonnetta. Pienikin koira vaatii rajat ja koulutuksen.
Paras kuulemani väite on "terrieriä ei voi kouluttaa"
Bullterrierikin on terrieri. Ei sitäkään voi jättää kouluttamatta koska se on terrieri!?

Miettikää nyt niitä rotuja muunkin kun koon perusteella. 

Alkuperäinen käyttötarkoitus? 

- Jos haluat laiskan möllökoiran, ei kannata ottaa metsästyskoiraa.
Jos vietät kaikki päiväsi poissa kotoa ja vapaa-aika menee kavereiden kanssa ryyppäämiseen, en suosittele koiraa ollenkaan, vielä vähemmän laumakeskeistä paimenkoiraa.

Lapsiperheenkoira?
- Tiukasti koulutettuna ja tapakasvatettuna mikä vain. Mutta "lapsille hankittuna" ei mikään.
Itse en ottaisi belgianpaimenkoiraa, chihuahuaa tai yllämainittuja terrierityyppejä lapsiperheeseen. 

Jos haluat sähäkän, ärhäkän tai jopa aggressiivisen koiran, hanki sellainen.
Jos haluat lempeän kaikkienkaverin, etsi sellainen rotu ja hanki sellainen.
Älä yritä muokata päinvastaisesta rodusta täysin erilaista koiraa.