Hiljaisuus

Olen selvitellyt päätäni viimiset 11 päivää kaikenlaisesta.
Sinisterin surkea kisamenestys, Deimoksen luustokuvaukset yms.
Mietin suuntaani koiraharrastuksessa ja sitä, että olenko oikeasti maailman huonoin omistaja.

Mennään ekana Deimoksen luustokuvauksiin.
Kaikki blogiani seuranneet tietävät mitä olen pelännyt eniten Deimoksen tutkimattoman suvun suhteen ja se voi olla jopa totta: Eläinlääkäri Per Axelsonin arvio Deimoksen kyynäristä oli 2. Lonkat B tai A?

Toisessa kyynärässä osoitti selkeitä muutoksia sormella, mutta omaan silmääni kyynärkuvat olivat hirveimmät mitä olen koskaan aikaisemmin nähnyt. Täynnä säleitä, halkeamia, kuin ikkunaan olisi heittänyt kiven.
En tiedä mitä ne olivat, mutta odotan kennelliiton mielipidettä. Oma pessimistinen arvioni on 2/3 ja C/C

Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei Deimoksesta tule jalostus-urosta, mutta seuraava ajatukseni oli "Ei hemmetti, pystyykö se edes elämään?"
Deimos on porukan nopein, ketterin ja elämäniloisin, joten sen puoleen ei koskaan uskoisi.
Itseäni ei tietenkään harmita niin paljoa jos Deimoksella ei koskaan tule olemaan "vaimoa" mutta muutamat kasvattajat olivat sitä mielenkiinnosta kyselleet, kun niin lupaava ja ihana herra on.

Itse kuvauksissa Deimos oli oma itsensä, reippain ikinä. Häntä jatkoi heilumistaan vielä sedaatiossa ja koko toimenpiteen läpi. Lääkäritkin nauroivat meidän ihme-hepulle ;) Spanielihäntä?

Syyttämättä muita kuin itseäni, en suosittele ketään ottamaan kyynärkuvaamattomasta suvusta pentua.
Terveistäkin vanhemmista voi toki syntyä heikompia yksilöitä, mutta suvun tutkimattomuus ei sekään edistä mitään. Deimos jää luultavasti ainoaksi tutkituksi pentueestaan, joten koskaan tuskin saamme tietää muuta.
Harmi.

Sensijaan Erican ja minun Vienasta (Boui Moravia Merilen) on kasvanut todellinen poikatyttöjen aatelinen, omasta mielestäni erittäin miellyttävä nuori neito, joka on ehkä hieman urosmainen ;)

Jokatapauksessa - Wau! Tykkään!♥ 

kuva: trikkihirmu ja hulikettu