I think it's all right to go crazy once in a while

Jottei jokainen otsikko olisi "Lentävän belgialaisen legenda osa.3"

Deimos alahan selittää? Mitä sitä on tullu tehtyä?
Tuusula 29.6.2013   NUO-ERI1, SA, VARA-SERT
Hämeenlinna 30.6.2013   NUO-ERI1, SA, PU3, SERT!

Kiitos Tarjalle ja Julialle handlaamisesta! Sekä Ninalle, joka toit palkinnot hajamieliselle :D

Tuusula, Tuomari Saija Juutilainen:
"18kk kauniisti kehittynyt hyvärunkoinen ja luustoinen nuori uros. Erinomaiset linjat ja ryhdikäs olemus. Hieno urosmainen pää, hieman voimakkaat posket. Kiva ilme, hyvä purenta. Hieno korvien kiinnitys. Etuliikkeet saavat tiivistyä, muuten hyvä liikemalli. Kaunis väri ja karva"

Hämeenlinna, Tuomari Katarzyna Fiszdon (Puola):
"Good expression but I'd prefer more pronounced stop & more parallel profile lines. Correct proportions. Strong back. Deep & wide chest. Parallel enough angulated legs. Good movement"

Hämeelinnassa hävittiin kahdelle veteraanikoiralle, mikä ei haittaa pätkääkään. 

Oli aikamoinen kunnia päästä kilpailuluokkaan kahden pitkänlinjan näyttelytähden kanssa.

Majesty... Sama kysymys, mitä?

Tuusula: JUN-ERI1
Hämeenlinna: JUN-T

Saija Juutilainen:
"10kk juniori, jolla hyvät linjat. Lupaava runko, mutta vielä kovin hoikka poika. Urosmainen pää & ilme jossa erinomaiset linjat. Hyvä korvienkiinnitys & purenta. Hieno niskan kaari, ylälinja seistessä voisi olla jäntevämpi. Vielä hieman löysät edestakaisliikkeet, hyvä sivuaskel. Kaunis väri ja hyvin peittävä maski. Saa harjoitella. Hyvä luonne. Seistessä mallikas"

Katarzyna Fiszdon:
"Young dog with typical expression. Head good enough for age. A bit round back and sloping croup. Too narrow chest and not enough forechest. A bit sickled hocks. Excellent pigmentation. He is too shy and needs a lot of show training. Does not let the judge to touch"

Kuten huomaatte, ei tunnista samaksi koiraksi arvostelujen perusteella?

Eikä siinä vielä kaikki. Katarzynan kanssa heilunut kehäsihteeri tuli erikseen vielä ärähtämään minulle "Toi koira olis ansainnu kyllä EVA:n" ja parhaillaan kuulin sihteerin kysyvän tuomarilta että tehdäänkö (vaarallisen koiran)ilmoitus kennelliittoon. Siinä tuomarikin huudahti että EI tehdä.
Todettiin vielä perään että siitä kasvaa tosi vihainen.

Zeus väisteli tuomaria, kiipesi syliinikin. Mitään muuta se ei tehnyt. Pelotti. Ei murahtanut, ei irvistänyt, ei raapinut, ei purrut, vain yritti vilkkaasti lähteä karkuun.
Vaarallisen koiran ilmoitus? Oikeasti!?

Tuomari kokeili Zeuksen kivekset ja huudahti englanniksi "Missä sen toinen kives on?"
Huudahdin säikähtäneenä takaisin "MITÄ!? Sillä on kaksi!?"
Sitten tuomari kokeili uudestaan ja totesi "oho, niin onkin"
Säikähdin jo että mikä ujopalli siellä on.

Se on 10kk pentu, ei sillä mitään jalkapallon kokoisia kiveksiä olekaan. Se on henkisestikin vielä ihan vauva joka turvautuu mamman jalkoihin kun tassuun tulee pipi.

Kieltämättä meinasi itkukin tulla, kasvaa vaarallinen? On vaarallinen? Koska väistää tuomaria ilman minkäänlaisia uhkauseleitä? Zeus on todella kultainen ihmisille ja vaikka esim hotspotin puhdistus sattuisi, se päätyy mieluummin kirkumaan, ei hyökkäämään.

Saija Juutilaisen kanssa Zeusta ujostutti ja läpsi hieman ujon pelleilevästi tassuilla kun yritettiin katsoa hampaita. Tuomari silitti olkapäästä ja hymyili. Sitten katsottiin hampaat, pallit yms ilman ongelmia.
Tuumaili että mukava ujo koira jonka kanssa kun hankitaan kokemusta ja ikää niin hyvä tulee.

Seuraavana päivänä koira onkin suorastaan mielenvikainen?
Kuten ystävänikin totesi:

Näyttelyiden jälkeen koirat saivat palkaksi kunnon "pihvit"

20kg herkkuja, viikko sitten teurastettuja.

Näitä syöpötellessä unohtuu kaikenlainen näyttelystressi.

Olen jokatapauksessa tyytyväinen viikonloppuun. Pojat veti pirun hyvin, verrattuna siihen että  myös Zeus aloitti myös näyttely-uransa kylmiltään ilman harjoitusta. Ei ehditty koskaan edes mätsäreihin.

Ihanaa tiistaita!!

Sunnuntai ja eilinen on ollu yhtiä hirveimmistä päivistä aikoihin, 

mutta tänään tiistaina 16.10.2012 paistaa aurinko meillekin!

Luin eilen illalla facebookissa ihanan kannustavan viestin eräältä lukijaltani 

ja tänään tämän ihmisen inspiroimana otin itteäni niskasta kiinni.

Jätin pelkoni kotiin ja menin pihalle.

Sinister, joka on koko elämänsä pelännyt hysteerisenä lapsia (trauma)... Ei enää pelkää!

Jätin pelon kotiin, näytin Sinisterille että suojelen sitä jos pelottaa. Sinister jätti myös pelon pensaaseen ja leikki pelkäämänsä tytön kanssa!! Nyt saa silittää, koskea, puhua ja Sinister vie frisbeenkin tytölle takaisin.

Pelko on ihmisen päässä. Pelko on ihmisen keksintö.
Kun pahinta odottaa, koira sen tekee.
Jättäkää pelot taaksenne, menneisyyteen minne ne kuuluukin ja muistakaa elää! ♥

Kaikki tekee virheitä, mutta se tekee meistä eläviä olentoja. Kokemus opettaa.

Joudun laittamaan tästä nyt sensuroituja kuvia, sillä kyseessä on kuitenkin vieras lapsi, jonka kuvia en luvatta halua julkaista :) Menin pihalle alunperin ottamaan pojista syyskuvaa, mutta tämä lapsi innostui kuitenkin meistä ja vaati saada leikkiä mukana, mikäpä minä olen sanomaan ei kun koko porukalla oli oikeasti kivaa.

Ainoa vaan, että naapurissani asuu näköjään todella paskamainen mummeli, jonka ainoa päämäärä oli ilmeisesti pilata kaikkien ilo ja tulla aukomaan päätään kerrassaan mielenkiintoisella tavalla...

Teki mieli sanoa että ne haarukat ei kuulu sinne mihin aurinko ei paista. Oh well. Tuollaiset mummelit ne heittelee täällä niitä myrkkysyöttejä lenkkireiteille valitettavasti.

Väitti vielä olevansa koiraihminen, mutta noin tietämättömältä ihmiseltä on loukkaavaa verrata itteään meihin.

Koirassa siis tuskin on mitään vikaa, vaan mussa.
Kaksi näyttelytuomariakin on sanonut, ettei koira pelkää, vaan minä.

Otetaan kaikki mallia koirista, ja eletään hetkessä!
Niin paljon mahtavaa elämää menee hukkaan jos pelkää, niin paljon naurua ja hauskoja tilanteita.

Me saatiin tänään pikkutyttö kikattamaan Sinisterin super-muuveilla. Hyvät naurut on aina paikallaan!
Ei asioiden tarvi olla niin hitsin vakavia!

Ihanaa tiistaita kaikille!