torstai 13. syyskuuta 2012

Hyvää harrastuskoiraa etsimässä?

Harrastuskoira, käyttötulokset, kova luonnetesti, käyttölinjan koira. Tavotteet?

Mun ja Sinisterin elämäntavote on BH ja TK1.
Sinisterin sisko oli 1v iässä TK1 ja pian on BH. Mahtava sisko!

BH ja/tai TK1 ei ole mikään "tosiharrastajan" tavoite, mutta se on hyvä, realistinen tavoite ja sopiva ainakin ensikertalaiselle.
TK1:n eteen vaaditaan kolme(3) ykköstulosta(ALO1) tottelevaisuuden alokasluokassa(ALO).

Mistä harrastuskoira?
Mikä on harrastuskoiran ja "kotikoiran" ero?
Löysin vastauksen tähän eilen. Se vaan kolahti. 

Saanko esitellä, Sinisterin äidin veli, eli Sinisterin eno-koira.

FI MVA, JK3, BH, TK1 Mustantuiskun Karyx "Keke"
Kekellä on "muutama" saavutus, vaikka ikää on vasta 5vuotta.
Luin, että jälkikoira on parhaillaan vasta 6-10vuotiaana. Keke on kuitenkin jäljestänyt itsentä aika hienosti kohti käyttövaliota.

Keken äiti on käynyt näyttelyissä ja isä on monen maan muotovalio, sekä käyttövalio jäljellä.
Keken sisaruksilla on agituloksia, ja BH löytyy. Näyttelyissä ovat pärjänneet, muttei kummoisempaa.

Sanoisin että kyse on enemmänkin ahkerasta ohjaajasta, joka ominsanoin on kuulemma tumpelo, mutta minun mielestäni oikein pätevä. Ei se koira yksin ilmoita itseään kokeisiin ;)

Uskon että lähes mistätahasa perushyvästä koirasta saa hyvän harrastuskoiran.
Hyvä harrastuskoira on ehdottoman hyvä, jos se on vielä kotonakin miellyttävä perheenjäsen.


Keken siskon tytär, TK1 Mustantuiskun Savannah "Ruki" on hyvä esimerkki, 
että omistajan ahkeruus ratkaisee. 
Ruki ja Deimos

Rukin äiti on kaunis näyttelykoira, isä kansainvälinen muotovalio, 
kaksi kertaa ALO1 tuloksella ja BH:lla.
Vaikka vanhemmat eivät suoranaisesti harrastaisikaan, voi silti näiden jälkeläisistä tulla superkoira. 
Kyse on motivoinnista ja kasvatuksesta.
Belgissä on tulta, ja on erittäin koulutettava rotu. Rukin vanhemmissakin on tulta ja taitoa, joka näkyy erityisesti Rukissa ja monissa muissa jälkeläisissä.

EEJV-07, EEV-08, HK3, BH Mustantuiskun Dixandro-Cabor "Dino"
Dinon äiti on näyttelykoira. Isä on Tsekkiläinen poliisin suojelukoira.
Vanhemmilla ei siis ole mitään tietoa haku-koulutuksesta, mutta silti Dino on hieno hakueläin voittajaluokassa. Dinosta olisi myös ollut suojeluun, ehkä liikaakin. Dinon isällä, Cabor van labayolla ei koskaan harrastettu mitään, ennenkuin muutti kirjansa poliisiin.
Dino on keskitasoa hankalampi koira, ja kasvattajansa sanoin 
"Olis ollut todellinen pommi väärissä käsissä"

Deimos on belgian muotovalio-isästä ja näyttely-kotikoira-emästä.
Deimoksella on erittäin supertarkka maavainu, vaikka mitään jälkikoiraa ei ole vanhemmissa.
Deimoksen isä ja sisko harrastavat IPO:a, mutta Deimoksesta taas ei koskaan ikinä siihen olisi.

En myöskään tiennyt mitään mahdollisesta vahtivietistä (video alla!) 
ja se on tullut mulla (positiivisena) yllätyksenä nyt murrosiässä. 

Deimoksella ei myöskään ole ollut minkäänlaista mörköikää. Tyytyväinen olen.
Ostin koiran näyttelytarkoituksiin, ja vasten odotuksia, siinä saattaakin olla harrastuspoweria pidemmällekin.

Vaikka vanhemmat tai suku ovat jotain, se ei tarkoita että jälkeläiset ovat samanlaisia.

Älä tuijota sokeasti koiran käyttötuloksia. Tuijota itseäsi peiliin: Mitä haluat harrastaa, miten paljon, miksi? Oma motivaatiosi vie koiran pitkälle. Oma motivaatiosi puute ei vie koiraa mihinkään.
Jos koirasi ei käyttövalioidu sillävälin kun istut sohvalla, se ei ole koirasi vika, tai koirasi sukulinjan syytä.

Muistakaa rakastaa koirianne! Tittelit eivät mittaa koiran arvoa!

1 kommentti:

  1. tosi kiva teksti, ittekin olen miettinyt samoja juttuja, että tosi paljon on omistajasta kiinni miten pitkälle koiran saa vietyä (:

    VastaaPoista