Joskus tekee mieli luovuttaa

Etenkin tämän viikonlopun jälkeen.

Viena-tyttönen joutui lääkäriin pahojen kiputilojen takia perjantaina. Oltiin mietitty Vienan nopeasti kasvavaa "terävyyttä" kunnes alettiin ihmetellä sen hassusti toimivaa takapäätäkin.
Viena menee kuin isot koirat, tuskin se huomaa olevansa vielä pentu.  Aina meillä ollessaan Viena nostaa sellaiset riehubileet pystyyn ettei belgipojatkaan pysy perässä. Pennun lihaksilla tuollainen meno on tosiaankin ottanut veronsa. >>Vienan sairaslomatarina täällä
Kipulääkityksen ja levon jälkeen myös neidon käytös on alkanut muuttua ja olen helpottunut että kaikki oli tosiaan suuremmaksi osaksi kipureaktiota.

Jotain positiivistakin selvisi: Vienalla (5kk) on jo nyt erinomaisten lonkkien ja selän alut. Lääkärin arvio jo tässä vaiheessa lonkkakuvista että A/A tai A/B sekä terve selkä.

Sitten homma lähti käsistä....

Jo lauantaina aamupäivästä mulla oli paha tunne, mutten oikein hahmottanut mikä se oli. Sellainen tukahduttavan paha tunne joka huusi olemassaoloaan.

Sunnuntai-aamuna sitten yksi 13vrk ikäisistä kissanpennuista romahti, ja siitä alkoi lääkärissä juokseminen. Ensin käytiin Apexissa, saatiin varmuudeksi antibioottia ja keinoruokintavälineet, mutta ei...
Maanantai yöllä 00:15 pentu siirtyi kissojen taivaaseen Viikin eläinsairaalassa.
Mitään merkkejä ei näkynyt sitä ennen, mutta jotenkin tiesin. Tämä oli koko perheelle järkytys, ja pennulle oli jo oma kotikin tiedossa. Diagnoosi oli perinteinen "fading kitten" eli tuntemattomasta syystä elintoiminnot lähtivät pikkuhiljaa hiipumaan, eikä asialle olisi voinut mitään vaikka meedio olisin ollut.
Syytän silti itseäni.

Tänäaamuna herään siihen että Majesteetillä on palleissa hotspot. Saanko sanoa että nyt jumalauta.
Jokaisella uroskoirallani täytyy olla samassa kohtaa aina samassa iässä sama hotspot. Nyt on sentään lääkekaappi pullollaan siihen tarkoitettuja lääkkeitä ja mulla jo pitkä kokemus...
Enkeli-kissanpentumme jätti myös infektioon tarkoitettua antibioottia käyttämättä, ikäänkuin tarkoituksella.
Majesteetti ui, aina, kokoajan, kaikkialla. Enkä edes ole kaiken surun keskellä huomannut missä vaiheessa tuo ihottuma on saanut alkunsa.

Kaiken tämän keskellä Sinisterillä on ylihuomenna Tokokoe. Kieltämättä mua ei voisi nyt vähempää kiinnostaa. Viimeviikon olen treenannut putkeen ja se näkyykin nyt siinä että Sinister ennakoi kaiken. ISO VIRHE. Ei nyt kuitenkaan se tärkein asia maailmassa, olkoon. Kisoja tulee ja menee, terve koira jaksaa kyllä tehdä vielä pitkän uran. Mikäli itse enää jaksan. Teen aivan kaiken väärin.

Kysymys kuuluukin; Kuinka paljon pitää yhden ihmisen kestää? Kuka lähtee seuraavana sateenkaarisillalle?