Didn't think you were the one

Pari päivää on mennyt treenaillen, ei mitenkään tosissaan mutta lähinnä hauskaa pitäen hyvässä seurassa.
Deimos oli tänään päivän yllättäjä. Mä oon aina nauranut Deimokselle koska se on ihan onneton... Vai onkohan sittenkään?
Tänään Deimos pääsi kokeilemaan vähän puremista, ja pikkubelgele oli yllättävän hyvä. Meinasin unohtaa pitää liinasta kiinni kun jäin suu auki tuijottamaan että onko tuo todellakin sama minibelgi?
Siis kenen saalisvietti on eksynyt Deimokselle? Deimoksessa on sitä itsevarmuutta mikä monelta belgiltä puuttuu, se yhdistettynä kestävään pääkoppaan, niin piruvie. Deimos on erittäin hitaasti kehittyvä uros, josta paljastuu näinkin myöhään ihan maagisia ominaisuuksia.
Deimoksen luonnetta on kehuttu pitkään tuntemattomienkin toimesta, mutta nyt kun se löytää viettinsä niin herranjumala ♥ 
Tulevaisuudessa pakko saada kuvia ja video.

Derp huomattiin jo nuorempana erikoisen "epäbelgimäisen" varman luonteensa takia, mutta en itse tajunnut mikä siinä on muka niin ihmeellistä. Nyt enemmän kokoajan enemmän belgejä tavattuani ymmärrän että sehän on oikea kultakaivos, belgi joka ei koskaan ole pelännyt mitään. Se kulkee häntä korkealla kaikkialle ja lähtee ennakkoluulottomasti aivan kaikkeen mukaan milloin tahansa ja työskentelee kenen kanssa tahansa.

Edellisissä treeneissä torstaina Sinister oli taas olevinaan mainio luoksepäästävä ihmisrakas koira. (Uusi)kouluttaja erehtyi vielä toteamaan "tällä koiralla ei ainakaan oo ongelmia ihmisten kanssa" :D Kieltämättä naurahdin, kuinka paljon olenkin murehtinut Sinisterin yksinkertaista "älä koske mun takapuoleen"-ongelmaa. Ei sillä mitään moista taida ollakaan, aiheutin sen vaan aikanaan itse hermoilemalla liikaa. 

Kokeilin Sinisterille mahdollisimman pehmoa koulutusmetodia pelkällä ruokapalkalla, mahdollisimman vähällä fyysisellä kontaktilla. Olen muutenkin viimeaikoina yrittänyt vähentää paineistamista ja kukkahattutätejen kauhukeinoja. Treenit meni kyllä päin sontia, eikä koiraa kiinnostanut paljoa mikään muu kuin ampiaisten syöminen ilmasta, jännempää napsia niitä lennosta.
Treenejen lopussa päätin kuitenkin mennä vanhaan tyyliin hetsaamalla ja hillumalla. Sainkin kierrokset nousemaan nopeasti ja nyt nätti mustelma takamuksessa. Kouluttajakin ehdotti jo kierrosten nostamista ja saalisviettiä kun koira oli teknisesti "vain ihan ok" suorittava lahna.
Meillähän kierrosten nostaminen toimii käytännössä koiran kylkien "ravistamista"/härkkimistä, pakoon pinkaisua ja patukkaa, ja siitä lähtee kuin hiiri kissapedistä. Joku ottaa nokkiinsa tästä lausevalinnasta, mutta Sinister on "ravistettava ennen käyttöä"
- Ja heti toimi.

Huomenna Tampereelle ja sinne odotetaankin paljon tuttua belgiväkeä! Odotan innolla, vaikka siitä tuleekin pitkä päivä. Toisaalta olis se Ranskan erikoisnäyttelykin ollu kiva...