Motivaatio

En nyt tiedä mitenpäin tässä kirjoittelisin.
Tänään on ollut rentoilupäivä, joten parin tunnin metsälenkkiä kummoisempaa ei olla tehty. Zeuksen kanssa käytiin kyläilemässä.

Tänään osui korvaan muutama juttu koiran huonosta ruokamotivaatiosta ja huonosta ruokahalusta.
En tahdo enää uskoa sellaiseen, Sinisteristäkin on saatu sellainen suursyömäri ettei mitään rajaa. Toki jos koira on oikeasti kipeä, niin silloin ei ninjatemput auta.

Kauhukseni luin että jotkut ihmiset pitävät ruokaa kupissa koirillaan kokoajan. En oikeasti edes ajatellut sellaisen olevan mahdollistakaan. Meidän talossa edes kissat eivät närpi ruokaansa vaan kaikki menee samantien.
Tässä talossa menettää ruokansa, jossei sitä syö nyt ja heti.
Muutenkin vatsalaukunkiertymäriskiä ajatellen olisi painajainen jos koiralla olisi aina vapaa pääsy ruoalle... Syöneenä kun ei liikuta, saatika tehdä mitään muutakaan. Vapaa ympäri-päivän närppiminen (syöminen) on pahinta mitä voi ruokamotivaatiolle tehdä.

Lauma kasvattaa kummasti ruoan arvoa, kaveri syö jos itse nirsoilee. Uutta ruokaa ei tule tilalle kuin vasta seuraavana päivänä. Koirat saavat tehdä töitä ruokansa eteen ja se todellakin nostaa ruoan arvoa.
Majesty saa tehdä perusasennot ja seuraamispätkiä ruokakupin eteen. Treenipäivinä ruoka tulee suoraan kädestä jos päätän treenata ruoalla.

Sinisterillä ruoan arvo lähti nousemaan pentuna kun syötin päiväruoan kongista. Kun pitää itse "metsästää" ruokansa, on se paljon jännempää. Jos perus kong käy liian tylsäksi, ruoka sisälle ja pakastimeen, siinä on sitten hommaa hetkeksi.

Koirat jotka eivät myöskään kiinnostu leluista, vaikuttavat hieman kummallisilta.
Tässäkin tapauksessa lauma auttaa kummasti, koska kaveri ottaa lelun jossei kiinnosta. Meillä tietyt lelut otetaan naulakosta mukaan kun lähdetään tekemään täysillä, joko lähdetään metsään kisailemaan kavereiden kanssa että kuka löytää ensin piilosta, treenikentälle "riehumaan" tai vartavasten leikkimään tosissaan.
Aina se kaverinkin keppi on parempi kuin oma, ja lelujen kanssa tapahtuu sama ilmiö.
Lelun/kepin eteenkin pitää tehdä töitä.

Toki mullakin on lattialla luita ja köysileluja muuhun puuhailuun, mutta palkkaamiseen on tietyt erilaiset suosikkilelut. Köydet ovat lähinnä vaan poikien keskinäiseen vetoleikkiin tai kanneltaviksi.
Luut hampaiden puhdistukseen aina tarjolla.

Uusille pennuille opetan aina isompien poikien avulla miten siistiä on painella niityllä täysiä se maailman upein esine suussa. Innostus tarttuu, joten pienikin pentu hoksaa nopeasti miten megahauskaa se on.
On myös maailman hauskinta jahdata kaikkea kavereiden kanssa.
Olen siis sitä mieltä että koira aktivoituu jos pistää aktivoitumaan, sama myös passiivisuuden kanssa.
Omat belgipojat ovat super-rauhallista sorttia, joten välillä saa pistää aktivointia käyntiin. Toisaalta myös tunnen koiria joiden moottori käy 120km/h kokoajan.
Mä olen omistajana ja ohjaajana se rauhallinen, joka saa varmasti vaipumaan vilkkaimmankin koiran vähintään koomaan.

Huomenna Sinisterin treenit, ja virtaa tuo eläin on ainakin täynnä! Vaikuttaa siis hyvältä! :)